Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Alinomaa ihminen erehtyy sekä itsensä että toisten suhteen, sellaisissakin asioissa, joista luulee, ettei erehtyminen ole mahdollistakaan. Luulee esimerkiksi vanhentuneensa sekä ulkonaisesti että mieleltään mutta annahan, kun ulkonaiset olot muuttuvat suotuisammiksi, silloin kimmahtaa mieli painon alta.
Kuulehan, Miina, nyt sinua kosii mies, joka ei päivänpaistetta pelkää, arvostettu, kunnioitettu mies, joka tosin ei ruhtinas ole, vaan jolla on kymmenen miljoonaa markkaa omaisuutta, siis kymmenen kertaa enemmän kuin sinulla, mies, joka tahtoo tehdä rakasta lastani onnelliseksi. Olethan minulle kuuliainen, ethän pane vastaan, annahan vain isäsi pitää sinusta huolta ja pyyhkiä pois kyyneleesi!
"Käy pois, Antti, joutuun!" lisäsi hän ja iski niin kavalasti silmää Antille. "Malta, malta", puheli Antti ja tavaili: "iässä, viisaudessa ja ar-ar-mo-mo armossa". "Katsos tässä on tuommoinen luku". "Mikä luku?" "Uusi sanomalehti". "En minä jouda joutavia katsomaan. Lähtään pois!" sanoi Roikka-Taavetti ja iski silmää jälleen. "No annahan, kun pääsen tämän paikan loppuun.
Mutta sehän olikin luonnollista. Annahan oli vain luvannut ilmoittaa hänelle, milloin hän saisi kirjoittaa. Ja nyt oli tuo lupa tullut. Muutaman viikon perästä Anna aikoi palata kotiin, mutta sitä ennen täytyi kaikki olla selvillä. Kirjeessä oli paitsi sitä helpompi puhua kaikki. Mutta mikä raskas, kuolettava paino taas laskeutui hänen mielelleen. Hart keräsi kaikki voimansa.
Annahan minä saisin sen rouvan käsiini, niin kyllä hän kuulisi kuminakakkunsa; minä sanoisin hänelle nenästä nokkaan! Minulla niin sappi kiehuu! Vaan siinä paha, missä pahaa kaivataan. Ovi aukeni ja sisään astui puheenalainen rouva. Hyvää päivää! lausui hän. Vastattiin. Kuinkas täällä on asianlaita? kysyi rouva äänellä ja tavalla, missä ilmaantui mahtavuutta.
No, annahan kuulla. TOPPO. Mitäs siinä muuta, kun vetää tyttöjä hiukan nenästä. Ja se on helposti tehty, sillä maailman menosta ne poloiset eivät tiedä, ei paljon mitään. JOHANNA. Mutta muistakaa minun sanoneeni: Homsantuusta tulee vielä ihminen, jahka aikaa kuluu. LAURA. Tuosta hurjasta? Ei ikinä. Semmoinen se on kapine. Jota ei saa työhön talttumaan, ei vaikka ihmeitä tekisi.
Mutta niinpä tarjotuinkin lasi viiniä tahi muuta hyvää, minne he tulivatkin, oli sitten aamu- tai iltapäivä, ja kun hovineuvos Tinn Tobias-serkku, kuten häntä yhä kutsuttiin tarttui lasiin ja piti pieniä eloisia puheitaan siitä, mitä hän samassa talossa oli nähnyt ja kokenut annahan, kun lasken seitsemäntoista tai tasan kaksikymmentä vuotta sitten! Ja mitä kaikkea hän tiesikään!
Ei sitä kuvaa kuitenkaan isännällä ollut rauhaa katsella, kymmenet kädet olivat ottamassa ja syntyi hälinä: »Annahan minäkin, annahan minäkin, annahan minäkin katson.» Kun kaikki nuoret olivat kokoutuneet karsinalasin luokse kuvaa katsomaan, paitsi Hetvi, joka emännän kanssa kantoi iltasruokia pöydälle, niin rovasti istui isännän luokse penkille ja juuri kuin ajan kuluksi sanoi: »Ainoastaan sen yhden touon te siitä halmeesta saatte, se kun jää ahoksi niin pian kuin lyhteenne korjaatte pois.»
Antero leikki huolettomasti venäläisellä leikkikalullaan, mutta Iikka sieppasi häntä käsivarresta, sanoen: »Lähde nyt pois!» »Annahan minun olla täällä muiden kanssa», pyyteli nuorukainen, hänen mielestään kun ei ollut yhtään kiirettä.
Mutta annahan ajan kulua, kun työväestö tulee täysin oivaltamaan tässä oman pelastuksensa on jokainen innolla uhraava vaikkapa viimeisen penninsä ja silloin päivässä saadaan aikaan, mitä ei vuosisatojen kuluessa olisi voitu edes uneksiakaan. Säännöt ovat siis aina siltä varalta valmiina. No onhan se hyvä alku, on totta vieköön! On se, totisesti on! vastasi Kovanen aina tähän.
Päivän Sana
Muut Etsivät