Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Jo tulee Jussi», katkaisi Katri puhettaan. »Jussi se sanoi, että minä en tervanpoltolla saa rahaa, vaan annahan kun sanon. Viidettä sataa läksi nytkin eiköhän Jussin korvat hörösty», tuumi Erkki. Jussi tuli, hän oli ollut toimittamassa loput asiat, jotka Erkiltä jäivät toimittamatta.
Löysi nyt Kennun Ville omansa. Elä mene sivu, kuule, kävästäänhän täällä ensin. Ville tarttui oveen, mutta Lopo kiirehti vaan portille taakseen katsomatta. Poika juoksi pakoon. Kulta-nuppu, elä jätä, elä jätä. Annahan olla, saan minä sinut kiinni. Saanpas, saanpas kiinni. Ja syliin otan ja vien pois omaksi pojakseni.
POMMERI. Kahdenkesken sillä ei minulle olekaan koskaan mitään sanottavaa. Mutta annahan, kun on muita tahi niinkuin nytkin kun ollaan seurassa, niin silloin se minulle löytää asiaa myötäänsä. (Matkien.) Kuule, Pommeri! Pommeri, kuule! Sinä Pommeri! Veli Pommeri! (
"Mikäpä tuo lie, joka niin ihmeen kauniisti kimaltelee veden pohjassa?" sanoi hän itsekseen. "Annahan katson, mikä se on." Prinssi kumartui alas ja pisti käsivartensa lähteeseen ja nosti sieltä kultaisen kruunun, jonka huipussa oli ihmeen ihana helmi. Silloin hänen mieleensä välähti ajatus: entä jos se olisi Adalminan helmi!
Mutta annahan olla, kun he menevät sisälle, livahdan minäkin sinne avonaisesta akkunasta ... "rebjonok!" ja siinähän seison omassa persoonassani sanattomiksi ällistyneiden omaisteni keskellä... Tuskin olen tämän ilmaseikkailun saanut onnellisesti loppuun suoritetuksi, kun mielikuvitukseni ryhtyy vastustamattomalla voimalla panemaan toimeen toista samanlaista.
Mieli tuntui tavattoman somalle ja täyteläiselle, mutta pää tuntui niin tyhjälle ja typerälle, ettei siellä kuulunut niin asiallista sanaa, jota isäntämies olisi viitsinyt sanoa ja sanoa kuitenkin pitäisi. Jo kääntyi sisareensa, ojensi kätensä, nyökäytti päätään ja palavin silmin virkkoi: »Mitä se muuta siinä kirjeessä puhuu? Annahan minä tässä virokseni katselen.»
En kuule ensinkään, kun pappa avaa oven ja seisoo takanani. »Mitä kummaa sinä täällä vehkeilet?» kaikuu karskea ääni takanani. Minä alas semmoista hamppua, että olin päälleni lentää. HANNA. Noo? Ja sitten? MAIJU. Ei sen enempää. Nostin kauniisti Romeoni paikoilleen tuonne ja hajoitin balkongin. MAIJU. Sinä vaan naurat. Mutta annahan olla, minusta vielä tulee jotain. Jotain suurta!
Sinä saat nähdä, että se on joku hullutus. Joll'en suututa häntä, ei löydy keinoa kieltää. BARTHOLO. Annahan, sydänkäpyseni. ROSINA. Mutta mitä ajattelette, kun yhä vaaditte sitä, herra? Onko se taas joku epäluulo? BARTHOLO. Entäs te, mikä syy teillä on olla sitä näyttämättä?
Kiitä tätiäsi: minä en ole enää vihainen... Kas tässä, hyvä herra," jatkoi hän, osoittaen Mikkoa, "sukulainen on läheinenkin, mutta enpäs vaan tule toimeen hänen kanssaan. Ihme ja kumma." "No annahan kuulla, mitä sotkua sinä olet taas saanut aikaan? Mistä sinun päällesi kannetaan? Puhu!" Mikon ei näkynyt tekevän mieli puhua ja selvitellä asiataan minun kuulteni. "Perästä sitten, eno", jupisi hän.
Näin niin selvästi, kuinka hänen sisäisen näkönsä edessä häämötti "suuri ja jakamaton Venäjän valtakunta". Sanoin siihen, ettemme tietysti omin voimin toivokaan Venäjästä irti pääsevämme, mutta annahan kun syttyy sota esim. Venäjän ja Saksan välillä, niin ehkä aukenee meillekin tilaisuus päästä itse omia asioitamme hoitamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät