Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Erään Saimaan vesistöä kulkevan höyrylaivan kapteeni esimerkiksi oli niin sydämetön, että tässä äskettäin otti ankarasti arvostellakseen Kuopion satamaoloja minun kuulteni. Enkä voi kieltää hänen puhuneen jokseenkin sujuvasti, vaikka ei niin sileästi kuin julkisuutta varten puhuessa on tavallista. Vaan ehkäpä hän ei aikonutkaan puhettaan julkisuuteen.
Minä kerroin hänelle kaikki, mitä tiesin, mutta hän olisi uskonut kaikki, mitä minun olisi joukahtanut päähäni jutella hänelle; sillä hän kunnioitti syvästi minun tietojani ja sanoi juuri tässä tilaisuudessa minun kuulteni vaimollensa, että minä olin "toinen Roeschus" jolla hän luullakseni tarkoitti oikeata ihme-olentoa.
»En minä sinua vihaa, vaan poikaani et saa, muista se!» ärjäsi Niemi. Mutta nyt oli Mikkikin taas tointunut ja sanoi: »Minun omani pitää hänen olla niin totta kuin tässä olen. Minä olen mies ja pidän sanani, minä olen luvannut hänet vaimokseni ottaa.» »Mikki, kuinka uskallat minun kuulteni noin puhua?» huudahti Niemi. »Oletko raivossa, poika?»
Hänkin aikoo ruveta kielikontiksi, lupasi kaikki selvittää perinpohjin, juurtajaksain! STELLA. Aitikulta, jos tekin olisitte olleet rehellinen isääni kohtaan, silloin kun hän kulki sulhassaappaissa, olisitte itseltänne monta katkerata hetkeä säästäneet. Petokselle rakennetussa avioliitossa on jotakin alentavaista, halpamaista, epäjaloa. Onhan isä sitä monta kertaa minunkin kuulteni vakuuttanut.
Kiitä tätiäsi: minä en ole enää vihainen... Kas tässä, hyvä herra," jatkoi hän, osoittaen Mikkoa, "sukulainen on läheinenkin, mutta enpäs vaan tule toimeen hänen kanssaan. Ihme ja kumma." "No annahan kuulla, mitä sotkua sinä olet taas saanut aikaan? Mistä sinun päällesi kannetaan? Puhu!" Mikon ei näkynyt tekevän mieli puhua ja selvitellä asiataan minun kuulteni. "Perästä sitten, eno", jupisi hän.
Pormestari, minun mieheni ainainen vastapelaaja vistipöydässä, ei ole vielä minun kuulteni koskaan puhunut sanaakaan. Sitte on täällä eräs kauppaneuvos Veikkolin. Hän on alkanut uransa metsänhakkaajana Amerikassa, on nyt viinanpolttaja, rikas ja puhuu ainoastaan suomea.
Rakkauden tulee olla sen perusteena. HEISKANEN. Rakkauden? EERIKKI. Aivan niin veliseni. HEISKANEN. No Liina, ole Aatamiin tyytyväinen. LIINA. Olenhan jo sanonut isä, etten hänestä huoli. HEISKANEN. Et huoli! Kuka se sitten on, joka kelpaa? LIINA. Antti. HEISKANEN. Antti! LIINA. Niin isä. HEISKANEN. Uskallatko sanoa tuon minun kuulteni?
Sitä vaan en käsittänyt ja se vaikutti minuun pahasti, kun emäntä tämän jälkeen päästi minun kuulteni niin usein pistosanoja Karuliinasta. Kun tuli puhe vaatteista, ruuasta tai kahvista, niin muistutti hän: "Mitenkähän on sitten kun Karuliinan saat vaimoksesi, onkohan sukkasi parsittu, keittosi keitetty ja kahvisi laitettu!" Se puhe jakoi kokemattoman mieleni kahtia, etten tiennyt kehen luottaa.
Anteeksi, keskeytti Aramis, minä olen puhunut, koska Porthos niistä itse puhuu, koska hän on kaikkia noita hellyydenseikkoja huudellut minun kuulteni. Mutta uskokaa pois, hyvä herra d'Artagnan, jos minulla olisi nuo asiat toisesta lähteestä, tai jos ne olisivat minulle uskotut, ei olisi mikään rippi-isä hiiskumattomampi kuin minä.
"Olenhan minä hänen vaimonsa", sanoi hän totisesti vaikka vapisevalla äänellä ja kyynelsilmin, "ja minun pitää olla viimeinen vikain näkiä miehessäni, enkä voi sallia muidenkaan hänestä kuulteni pahaa puhuvan". Kova koetus oli Richardille se, että hän näki uuden pajan avattavan ja vetävän työn teettäjät puoleensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät