United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voi, kenties ovat kaikki kolme jo aikoja sitte kuolleet, koko talo hävitetty, ja kaupunki suurena hautausmaana, rauniona! ja nuo vanhat tuttavani viittaavat ja huutavat minulle vaan sen vuoksi niin ystävällisesti, että he todellakin seisoivat aivan lähellä, tässä vuoteeni vieressä, kuolleitten haamut!
Miks'en sinulta sormusta ottaisi? Silloin oli kaupat tehty ja me olimme kihlatut. Seuraavana sunnuntaina kuulutettiin ja kolmen viikon päästä vietettiin häämme Korvenpäässä. Häissämme olivat entiset tuttavani ja vähän kylän rahvasta. Muun jutun lisäksi häissä kysäsi Aspela minulta, enkö ostaisi häneltä Helmikankaan taloa. Se miete oli kyllä mieleeni, mutta millä köyhä ostaa, kun ei ole rahaa.
Minun täytyi hänelle sanoa, että olit minun tuttavani ja että sinä olit hyvin hyvä minulle. Ah! Mitä sinä ajattelet? Sinä olet niin kummallisen näköinen. En minä mitään ajattele, en kerrassaan mitään. Ja nyt hyvästi! Anna minulle vielä yksi suudelma! Kyllä sinä todellakin olet hyvä minulle, Lyyli. 2 kohtaus. Minä pelkään, minä pelkään niin. Sisään! Minä näin, että Lyylillä oli vieraita.
Tultuaan jotenkuten vakuutetuksi, ettei se sentään ole mitään kemiallista ainetta seinien murtamiseksi tai vartiain surmaamiseksi, laskee hän rasian takaisin ja tempaa käsiinsä paperipussin, jossa on erään tuttavani lähettämiä leivoksia. Mitä tässä on? kuuluu jälleen ja sitten: Kuka ne on lähettänyt? Millä tavoin? Onko hän saanut teitä tavata?
Sovimme, että jos jompikumpi meistä tekee löydön toisen tutkimusalalta, hän empimättä antaa sen toiselle. Hyvä vaihtokauppa siis, joka ei voinut muuta kuin tuottaa hyötyä kummallekin. Ja kun minulla oli onni löytää koraanikäsikirjoitus yhdeksänneltä vuosisadalta, joka Akmedin se oli uuden tuttavani nimi mielestä oli verrattoman arvokas, olin saanut ystävän koko elämäni ajaksi.
Saatuaan tavarat huoneeseen, alkoivat he astua kirkolle. Toimituksen loputtua tuli kirkkomaan portilla Tuomelan emäntä Viijaa tervehtimään ja oli oikein ilmeisesti ihastuksissaan. Minulle jo tullessa kävi aivoot, että tapaan minä jonkun tuttavani, selitti emäntä.
Aili neiti, hän kyllä on auttavainen ja hyväsydämminen. Kuinka hellästi hän noita lapsiparkoja kohtelee, syöttää ja vaatettaa. Mutta enhän häntä voi alentaa tällaista kurjuutta kuulemaan. Tänne en enää jää. Pois tahdon, pois jonnekin tuntemattomaan paikkaan, minne ei tuttavani ylönkatseelliset silmäykset ylety, mistä äitini ei minua löydä. Oo, äiti, äiti! Hyvin luulit tyttäresi kasvattaneesi.
Eipä siis ihme, että Friedrich Huchin nimi aina tulee mieleeni niin pian kuin kuulen puhuttavan Gjellerupista, sillä ilman edellistä olisi jälkimäinenkin tuttavuus jäänyt tekemättä. Ensimäisiä käyntejäni Dresdenissä oli Gjellerupien luo, mutta ei sentään nuoren saksalaisen tuttavani seurassa, kuten olimme kuvitelleet, vaan yksin.
Ja ajattele, mikä vaihtelevaisuus ... yhden hylkää ja »ottaa uuden taas», niinkuin piirihyppylaulussa lauletaan. Ovatko ne sitten niin vain otettavissa? Mitenkä se sitten käy ... millä lailla sinä siihen tutustuit? Tapasin erään tuttavani luona ... ja siitä sitä sitten jatkettiin tuttavuutta ... kutsuttiin teattereihin ... tehtiin huviretkiä.
Kerran jo olin sellaisissa aikeissa ja kävin täällä paikkoja katselemassa; nyt jätän nämä seudut sinulle. "Tuttavani antoi paikalle nimen Bjurberg, ja sopiva se nimi onkin. Tänne sinun on asetuttava asumaan, se on minun neuvoni. Ja nyt työhön! Hakkaa, Pekka, itse halmeesi, tuvan teen minä, kuten jo olen sanonut."