United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Teitä kiehtoo hyöty lähin, teitä aine tenhoaa, nautiskella voitte vähin, ette enää rakastaa, ette surra, ette huolla, ette luoda elämää, siksi tarvis pohjan puolla tiedettä ei hilpeää! Ah, ne auvot kenpä tietää kerran kahden autuaan, maan ei mataluutta sietää enää saata milloinkaan, hän on mennyt maailmalta, irti ihmisistäkin, miesi, tullut tuonelalta, tuonne käypä takaisin.»
Te himon liiton tuokioksi teitte, Minua kiehtoo tunnen jotain pyhää Se kuolemankin uhalla mun valtaa. NAHSEN. Lumous täällä vallitsee. ELISUR. Ja syy On meidän niinkuin hänen. NAHSEN. Hyvällä Yrittäkäämme häntä vieroittaa, Veljemme, Simri, muista Kooran surmaa! Hän niskoitellessansa nurin niskoin, Kuin hurtta, liekkikaivoksehen syöstiin Ja omat veljensä vei mukanaan.
Ma ensimmäisnä siellä julki lausuin sen nimen, joka kuolevaisten maahan totuuden toi, mi niin nyt meidät nostaa. Ja päälleni niin runsas paistoi armo, ma että harha-uskonnosta, joka maailman kiehtoo, pelastin sen seudun. Muut valot nää kaikk' yksin-miettiviä ol' ihmisiä; heissä hehkui lämpö, mi kukat kasvattaa ja heelmät pyhät.
Jumalathan on johtajat kaiken. Zeun tytär ylhä on Harha, jok' ihmiset syöksevi syyhyn, haltia turmiokas; jalat hällä on pehmeät, sill' ei astele maassa, mut ihmisien pään päällä hän kulkee, kiehtoo maan asujoita, ja paulaan käy kuka sattuu.
Yön pitkän vaikka viihdyin vierelläs, en ollut, onneton, sun mielessäs, sa muita tuumit, mietit mietteitäs, et mua, suuri, tuhma sulhokulta! Kai muistit muinaisia? Lempeäs tät' uskotonta taikka uutta tulta, min kipinät jo kiehtoo sydäntäs, näin riistäin kaksin-olon onnen multa? Vain varmaa on: et ikipäivinäs saa rauhaa rakkauteni haaveilulta!
Näin ne tuikkii mulle tummat silmät; mutta kiehtoo myöskin silmät toiset, siniset kuin ensi railo jäässä, jossa päivän kilo karkeloipi: »Tule, sylitysten syöksykäämme, nuoret oomme, riemustamme rikkaat, tai jos sinä et, niin olen minä, annan armauteni täyden sulle, suutelen sun kuninkaaksi taikka tapan, ett'et enää toista lemmi!»
Ensimmäinen kouluunlähtö on aivan toisenlainen kuin toinen. Lukukauden koulussa oltuaan tietää jo, mitä se on, eikä siinä siis ole mitään uutuuden viehätystä. Ensikertalaisen mieltä sitävastoin kiehtoo ajatus siitä, mitä kaikkea tuon matkan perillä mahtaneekaan olla salattuna. Ei sentään sekään niin paljon pitänyt minua valveilla kuin seuraavat asiat.
Huomenna, kun silmäni sua kiehtoo, Leikitse sen soman ruusun kans, Sormillasi poves kunnahilla, Ja se mulle taivaan leikki on. Mutta ellen näe leikkii tätä, Ellen ruusuu leukas lumen all, Sillon toivon päivä multa peittyy Ijankaikkisesti pilvihin.» Kirjoitti näin kirjeen neitoselle Nuorukainen päivän sammues; Tuli yö, mut Unonen hän viipyi, Viipyi kauvan hänen vuoteeltans.
TUOMAS. Kotiamme takaisin tahtoi hän meitä narrata valmiiksi saaliiksensa palattuaan Viertolasta, joukko miehiä seurassa, koska tiedetään, ettei ole vähillä voimilla iskettävä Jukolan sarjaan. Hän tulee ja korjaa meidät koreasti talteen, jos häntä varromme. JUHANI. Hä, niinhän minäkin aattelen. Hän on pyynnissä, ankarassa ajossa, ja me olemme otukset, joita hän kiehtoo.
Siitä onkin hän kovin levoton nyt ja tahtoo kaikella-muotoa kohdata tuon mainion tietäjän Lappalais-Matin. Huomenna varhain olen käsketty saattamaan ukon juuri tähän, antamaan herrallemme profeetallisia tietoja. Kaiketi hän kiehtoo nyt tietoa kuinka, näette, onnistuisi tuumittu yhteys teidän kanssa, ha ha ha! SELMA. Olisin minä hänen Lappalais-Mattinsa!