United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heitä tultes turhat roihut, Vaivu tuhkaan tunteines, Pohjan viiman vilu henki Jäätää sentään sydämmes. Kätke lempes liiat liekit Poves pohjaan synkimpään, Sinne hautaan harmahimpaan, Kunne toiveet kätketään. Sitten haudan merkin lailla Kertoo silmäs katsehet: Tässä lepää lemmen leimut, Nukkuu nuoret toivehet.
Kätke lempes liiat liekit poves pohjaan syvimpään, sinne hautaan harmahimpaan, kunne toiveet kätketään. Sitten hauta-ristin lailla kertoo silmäs katsehet: Tässä lepää lemmen leimut, nukkuu nuoret toivehet. Siis jos mua säälit, impi, liiku hiljaa haudallain, ettei ottais tulta tunne, jonka uneen kerran sain! M
Huomenna, kun silmäni sua kiehtoo, Leikitse sen soman ruusun kans, Sormillasi poves kunnahilla, Ja se mulle taivaan leikki on. Mutta ellen näe leikkii tätä, Ellen ruusuu leukas lumen all, Sillon toivon päivä multa peittyy Ijankaikkisesti pilvihin.» Kirjoitti näin kirjeen neitoselle Nuorukainen päivän sammues; Tuli yö, mut Unonen hän viipyi, Viipyi kauvan hänen vuoteeltans.
Kai pilkan nään, mi liehuu huulillas, Ja silmässäs nään uhman säihkettä, Nään ylpeyden, mi kaartaa poveas, Ja sentään kurja, kurja oot, kuin mä. Suus tuskaan vääntyy, kun jäät yksin vaan, Nuo silmäs salaa kaihtuu kyynelin, Vait uljas poves vertyy haavojaan, Niin, kulta, jäimme kurjiks kumpikin.
Heitä tultes turhat roihut, Vaivu tuhkaan tunteines, Pohjan viiman vilu henki Jäätää sentään sydämmes. Kätke lempes liiat liekit Poves pohjaan syvimpään, Sinne hautaan harmahimpaan, Kunne toiveet kätketään. Sitten haudan merkin lailla Kertoo silmäs katsehet: Tässä lepää lemmen leimut, Nukkuu nuoret toivehet.
Niin mielelläs sa itsehes syvennyt ja kuvaas käsin ja silmin tapailet sa ja usein hurjaa huutoa kuuntelet sa, jok' on sun poves pohjasta vyörynyt. Niin ihmeelliset ootte te kumpikin. Sa ihminen, sun syvyyttäs tunne emme. Meri, turhaan rikkauttasi tapailemme. Te salaatte omanne mielin kateisin. Niin ootte käyneet vuodet tuhannet te sotaa ilman sääliä, armontöitä.
Mut olen kuullut oi, jos ois se totta! Ett' antaa leijonakin säälistä Kuninkaan-kynnet vuolla kämmenestään, Ja että korppi ruokkii löytölasta, Vaikk' omat poikaset on nälissään. Oi, ole mulle, vaikk' on poves jäätä, Jos et noin hyvä, sentään hiukan hellä! TAMORA. En tuota minä ymmärrä; pois, pois!
Virast' ajan kultajyvät Poimi vain, sen aatteet hyvät, Torju muu pois luotasi! Torju, torju! Mutta valo Puhdas, kirkas, raitis, jalo Kätke poves pohjahan! Moinen valo kansall' antaa Voimaa sortumatta kantaa Kohtalon myös kovimman! Valoa siis sydämihin Tuhansihin, miljoonihin! Valoa viel' enemmän! Sivistys pois pintapuoli! Ihanteille valtatuoli! Valoa viel' enemmän! IS
RACHEL. Onko kaikki käynyt matkallasi hyvin? Oletko terve? Oletko onnellinen, mun armas Canzioin? CANZIO. Tähän kaikkeen, sisäreni, taidan vastata myöntäen. RACHEL. Mikä ilon hetki! CANZIO. Niin, olkaat tervehdityt! Ole tervehditty Rachelini, ole tervehditty Mariamne, sinä aina tyyni impi! Mutta miksi niin tyyni ja vakaa tälläkin hetkellä? Noo, lainehtiihan toki sun ihana poves.
Kun tääll' on hän, niin juhlajuominkeihin Tuon tänne keisarinnan poikineen Ja keisarin ja kaikki sortajasi: He saavat polvillaan sua rukoilla Ja sinä heihin poves tuskat purkaa. < Mit' arvelee mun tuumastani Titus? TITUS. Hoi, veli Marcus! Synkkä Titus kutsuu. Alalleen jättäköön hän soturinsa. Sano, että keisari ja keisarinna Tääll' ovat pidoissa; hän tulkoon mukaan.