United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Et mallassaunaan mennä saa Tän' iltana, se muista! Nuo miettehet nyt mielestäis Vaan, poika parka, poista! Syys-illat on ja pitkät yöt, Vaan viel' ei lopu iltatyöt: Voit veistää re'en kaplaita Tai pärehiä vuolla Niin, luulen, isäs tahtoo yöks' On sulle sänky tuolla. Ei muulloin iltavalkea Niin hauskuta kuin silloin, Kun perhe kaikk' on kotona Ja takan ympär' illoin.
Surujen tietäs sumentaa äl' anna; Oot vieras; tääll' ei retkes päätä panna, Kaanaassa vasta vaan. Ylhäällä, tähtein tuolla puolla Saat valkamaan. Ett' täällä täytyi huolla sun ja kuolla Iloitse että ikuisuuden vuolla Unissas näät sen vaan! Sua ei siis Tuonen synkkä kalpa Pelottaa saa; Ei murru henkes, vaan sen kahle halpa; Oi! valon maill' ei usva silmääs salpaa, Vaan autuus kirkastaa. Lohdutus.
Usein nähdään poikasten, jotka kotona näyttävät siivoilta ja hiljaisilta, kun omin käsin pääsevät ulos, menettelevät muita hurjemmin. Kotona eivät tohdi tuolia liikuttaa eikä lastuakaan vuolla; pääsevät sitte kerran ankaruuden alta uskaltavat he kaikkeen ryhtyä, eikä löytyne pojankuria, niin ilkeää, johon hän ei ehdi".
Jos Parnassolle nousta voisin, tai runon hetteillä mä oisin, niin sulokielin ilmi toisin, kuink', armahin, sua lemmin. Mut Corsincon vain siintää tuolla! Runottareni Nithin vuolla sä itse oot, kun Pohjan puolla ma laulan, kuin sua lemmin. Siis, runotar, suo soinnut mulle ja innon sanat ihailulle, kun suviaamuun laulan sulle, kuink', ainoinen, sua lemmin.
Mutta ihmeellisin kaikista oli pieni nuuskatoosa, jonka vaarin johdolla veistelin kirjan muotoon ja josta rovasti minulle maksoi puoli ruplaa. Oli vaan suurin vastus, etten tahtonut jaksaa vuolla, kun olin liian nuori ja usein olin ulkotöistä hyvinkin väsynyt veistelemään ruvetessani. Usein leikkasin sormeenikin haavan, kun en vielä osannut veistä oikein hoitaa.
Ens' elon antajat, pyhimmät tuntehemme Ne hyytää huoli maan, alhaiset askaremme. Kun sielu ennen toivon lentimin Jo liehui tähtitarhan tuolla puolla, Nyt soppihin se suostuu ahtaisin, Kun onni kiiltää, hukkuu ajan vuolla.
Vain tuijottamaan virtaan jää, siks kunnes mieltäs lientää, ja kautta kyynelvihmeen nää, kuink' aallot pois vain rientää. Kuin unissas näät väreet veen ja sielus kuvan tuolla: pois unhotukseen tuskineen se valuu ajan vuolla. KRENAT
Mut olen kuullut oi, jos ois se totta! Ett' antaa leijonakin säälistä Kuninkaan-kynnet vuolla kämmenestään, Ja että korppi ruokkii löytölasta, Vaikk' omat poikaset on nälissään. Oi, ole mulle, vaikk' on poves jäätä, Jos et noin hyvä, sentään hiukan hellä! TAMORA. En tuota minä ymmärrä; pois, pois!
Jos ovat lähteneet salolle ja eksyneet? Tai eivät ole ollenkaan lähteneetkään, jos ei tullut Kalamatti toveriksi, vaikka lupasi... Voi, että minä sen sittenkin sinne jätin! Juha kuuli taas Marjan huokaavan. Näkeehän sen kaikesta, että se jotakin murehtii ja kärsii. Hän lakkasi veistämästä, istahti ja alkoi vuolla. Viimein hän sai sanotuksi: Pitikö se sinua siellä hyvinkin pahasti?
Mutta kun hän ei veistäkään toista puolta lapion terälle, vaan pyöristää sen toisapäin, niin ei siitä näy tulevankaan lapio. Höylättyään sen toiseen laitaan kuurnan, jonka tarkoitusta ei kukaan osaa arvata, isä alkaa vuolla ja vuolla, eikä aikaakaan, niin siitä tuleekin jousipyssy. Isä on nyt siis saatava laittamaan minulle onki.