United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kuinka olen aina häntä vihannut, tuota Nils Lykkeä! Ainoakaan mies ei ole sellainen kuin hän, sanovat ihmiset. Naisilla hän leikkii, ja tallaa heidät jalkoihinsa. Ja *hänelle* aikoi äitini minua tarjota! Kuinka häntä vihaan! He sanovat, että Nils Lykke on toisenlainen kuin muut miehet. Se ei ole totta! Hänessä ei ole mitään merkillistä. On paljon, paljon sellaisia kuin hän!

On laulu unta nuoruuslemmen armaan, jot' innoin kukin kerran uneksui, vaikk' ei niin taivaan-ihanasti varmaan; on laulu sykkäys kevätleivon parmaan, niin vienon viaton, ja siksi hän unhottui. Hei, Pohjan Dionysos! tehkää tilaa! soi laulu liehuin hänen huuliltaan, Kuink' ilakoi hän, kuinka leikkii, pilaa hän kera nymfein viheriän haan.

GRANSKOG: Kohtalo leikkii meidän kanssamme kuin tuuli kuivaneilla lehdillä. Huomaatko sinä sen, Gertrud? KERTTU: Ei minun kanssani enää. GRANSKOG: Eikä minun. KERTTU: Viktor! GRANSKOG: Mitä? Mikä sinun on? KERTTU: Minä tunsin jotain kovaa sinun povellasi? Mikä se on? GRANSKOG: Mistä sinä olet noin saanut sormesi musteeseen, armaani? Katso nyt! KERTTU: Minä aavistan Viktor! katso minua silmiin?

Sun surmaas enemmän kuin sulhon itkenKuin uni särkyy, uuden äkkivalon lyödessä luomehen, mut särkyneenäi viel' leikkii, ennen kuin se täysin haihtuu, katosi niin tuo kangastus nyt multa, kun valonleimaus nyt kasvojani kirkkaampi löi kuin päällä maan on nähty. Ma käännyin katsomaan, miss' olin; silloin soi ääni: »Täss' on ylöspääsyn paikkaTuo aikeet muut nyt kaikki poisti multa

Miksi leikkii Kaukaasialainen verisiä leikkejä? Mitä tahtovat nämä miehekkään ihanat sotilaat, ylpeät, kuni Kaukaasian vuoret? He tahtovat elää, he tahtovat kuolla jalon päämäärän puolesta, he tahtovat elää, he tahtovat kuolla synnyinmaallensa! Puron partaalla laaksossa on maja. Se on ulkonäöltään halpa. Ken siinä asuu? Keskellä majan lattiaa seisoo Vaali.

Nytkin siellä isä kotona leikkii Marin kanssa ja ikävöipi häntä... Ja äiti siellä kutoo sukkia... Niinhän se oli aina iltasilla, että äiti kutoi sukkia ja isä leikki heidän kanssaan ja sitten soitteli kannelta ja lauloi. Vaan milläs se nyt soittaa, kun kannel on täällä sedällä, tuossa sedän kaapin päällä. "Viedäänkö setä tuo kannelkin kotia?" "Mitä sillä siellä?" "No että isä soittaa."

Sitten se hymyilee, hyppii, piehtaroi vielä enemmän, lyöpi kiviä, jotka ovat sen tiellä ja leikkii kukkien ja pensaitten kanssa, jotka riippuvat kosken ylitse. Mutta pian jalka tulee väsyneemmäksi ja tie hankalammaksi kulkea, kivet repivät sen vaatteita ja pensaat haavottavat sen kasvoja.

Suomen lapset, tahdotteko kuunnella sanoja, joita lehdet ja oksat puhuvat? Sinä rakas ystävä, sinä Jumalan valittu, sinä, joka kuulut Jumalan valtakuntaan ja pienin kirkkain silmin katselet sisään taivaasen, sinulle tahdon sanoa sanasen tästä kirjasta. Se on mitä pienimpiä kirjoja eikä se sisällä paljon viisautta. Se lentää linnun siivillä yli kukkien, lehtien: se leikkii ajatusten kanssa.

Isä aina nauraa kuin leikkii nukkien kanssa ja sanoo Kerttuakin Tyyraksi ja nokiaa silmät Kertulta ja Ursaltakin. Ei viitsitä sitte enään leikkiä, eikästään?" "Ei", vastasi Elsa vaan hänestä oli kumma miksikä isä nyt oli semmoinen, eihän se ennen niin tehnyt. "Milloinka se isä tulee?" "Kuin äiti on laittanut ruuan pöydälle." Elsa silmäsi että joko se äiti laittaa ruokaa.

Minä läksin syviin ajatuksiin vaipuneena pois. Että ensimäinen palkitsi istuttajansa ja ettei toinen sitä tehnyt, sen ymmärsin minä. Mutta miksi kolmas oli kaikkein ihanin, sitä en silloin ymmärtänyt. Nyt ymmärrän minä sen. Vertaa noita siemeniä ihmisiin! Tuolla leikkii vähäinen lapsi; hänen vanhempansa hoitavat häntä.