United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suuri kiitos sulholleni, Päänkumarrus kullalleni, Joka mun otti orjuuesta, Päästi palkan piikuuesta, Koppasi korennan päästä, Rahvoi rannan juoksennasta, Kihlasi kylän kivestä, Riihivartasta valitsi. Enkä moiti muoriani, Aleksi anoppiani, Joka toi pojan mokoman, Vaali valkian urohon, Mokomalle neitoselle.
Kaikki menee hiljaa eteenpäin, kunnes tulee se kohta, jossa Antonio rupeaa ehdottamaan neitoselle karkaamista. Silloin on Alfons jälleen muistanut pathos-asemansa. Hän ei enää puhu, hän huutaa; hän rupeaa pitkin askelin kävelemään näyttölavalla, mutta unohtuu ja astuu liian lähelle Sylvesterin kunniasijaa.
Lauri oli niin merkillisen rohkea, hän puhui neitoselle niin hyvästi ja kauniisti, ja neitonen hymyili vielä kauniimmin, ja Lauri nosti tuon pienosen käden huulillensa ja oli painaa siihen palavan suudelman, mutta silloin näki hän, että hänen edessään seisoikin ukko Ciceroni, parrassa pieni männynkäpy. Tuollaisia kuvia hän näki koko pitkoisen yön, käännellen itseänsä kupeelta toiselle.
"Lunta päälaella, ruusuja vyötäisillä, mutta sisimmässä sydämessä kuluttava tuli, joka usein virtaa lumelle ja ruusuille." Samassa kreivi Arahad ilmestyi pensaiden reunustamalta käytävältä ja kumarsi punastuen kauniille neitoselle. "Minä tulen", sanoi hän, "kuningatar " Mutta tämä keskeytti hänet.
Ha ha ha vaan enkö sitä jo sanonut?" Ja akka nauroi niin että vapisi ja taputti Marit'ia olkapäälle. Sitten rupesi hän laulamaan: "Ja mies tuo vaan lensi ilman muuta Ja neitoselle hän tuppas' suuta, Hän tuppasi kerran, tuppas' kaks, Ei neitonen tullut pahemmaks".
Jalat laati neitoselle, jalat laati, käet kuvasi: eipä jalka nousekana, käänny käet syleilemähän. Takoi korvat neiollensa: eipä korvat kuulekana. Niin sovitti suun sorean, suun sorean, sirkut silmät. Saanut ei sanoa suuhun eikä silmähän suloa. Sanoi seppo Ilmarinen: "Oisi tuo sorea neito, kun oisi sanallisena, mielellisnä, kielellisnä."
Sitte tälle neitoselle Kilpoa kosijat käyvät, Kilvan kihlat kannetahan; Tulevi Turusta sulhot, Alta kaupungin ajavat, Alta linnan liivittävät. Neito vieähän Wirohon, Saksan maalle saatetahan; Kun tulen kotihin tuolta, Tulen kullassa kotihin, Hopiassa veikon luoksi, Silkissä sisaren luoksi. Akoill' on paha ajatus.
Saneli ihala impi: "Silloin mie sinun omasi, kun sammuu sydänsuruni." Tuo kaunis pajarin poika suki orhin sulkkukarvan, naljaeli neitoselle: "Milloin sammuvi surusi?" Virkahteli vieno virpi: "Silloin sammuvi suruni, kun minä sininen risti." Tuo kaunis pajarin poika riisui ristin rinnaltansa, naljaeli neitoselle: "Muistatko minua milloin?"
Rouva Edgren ruoskii siinä mestarillisesti nykyaikaista epäsiveellisyyttä. Vai niin! Vaikka se meidän oloillemme liioitetulta tuntuukin, on sen merkitys täälläkin suuri. Sääli, ettei Aili voi tulla sitä katsomaan. Miksikä ei? Eihän ne sellaiset sovi nuorelle neitoselle. No mutta Minä pyydän, ei siitä sen enempää. Jotta Ailin mieli ei pahaksi kävisi, voisitte te nuoret mennä esimerkiksi AHR
Silloinpa vasta ahdinko tuli:... Minulle yksi lippu!... minulle kaksi!... minulle kolme!... Ne olivat useimmat nuoria miehiä, jotka ostivat kaksin lipuin. Toinen lipuista oli aiottu jollekin lemmitylle neitoselle kohteliaisuuden ja uhraavaisuuden merkiksi, taikka sitten lähemmän tuttavuuden puutteessa hienoksi viittaukseksi, että on toivo sellaiseksi päästä.