United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin, niin, sun surusi helposti tajuan. Miehesi kuoli puoliko vuotta sitten?" jatkoi Lovisa, johtaen puheen toiselle tolalle. "Sen surun haavat alkoivat jo arpeutua, niin tuli tämä haikea suru. Oi kamalaa, kun pieni lemmittyni villipetojen saaliiksi joutui". "Onko näillä seuduin viime aikoikin liikkunut villipetoja?" kysyi Lovisa.
KULLERVO. Näen kyynelvirrassasi, Kera sun surusi vuoksen, Vuotavan omat suruni. Noin oletkin kiehtovaisin. Surunkaunis mun suloni. Likemmäksi sun likistän. Taas vapiset, tyttö riepu.
Tekipä hän kirjeen lopulla, pieniä synkkiä viittauksia siihen suuntaan, ett'ei hän ehkä enää saisikaan palata kotiin, kun hän näin oli tehnyt tyhjäksi vanhempien toiveet j.n.e. Ester sähkötti heidän molempain puolesta vastaukseksi: "Mitä tahansa tunnetkin, kuinka syvä lieneekin surusi, tule heti vanhempaisi luo, jotka ymmärtävät sinua, ottavat osaa tuskaasi ja tahtovat sinua kaikessa lohduttaa.
"Jokos olet unhoittanut surusi?" kysyi hän sääliväisesti, ja meni sitten, kuten tämmöisten luonnon lasten tapa on, hankkimaan pienelle vieraallensa jotain syötävää. Hän leikkasi viipaleen leivästään, ja voin asemesta levitti hän siihen jotakin mustaa taikinaa ja tarjosi sen sitten Liddylle. Tämä katsoa tuijotti sitä kummallista kiiltävää pöperöä, joka oli ikään kuin yhteen tahraantuneet haulit.
"Mitä on tyttömäinen surusi Rautgundiksen sydäntuskiin ja minun sydämeni murtumiseen verrattuna." Hän nosti hiljaa pyörtyneen vuoteelle miekan oikealle puolelle. Itse hän istuutui täysissä varusteissa lattialla olevalle matolle ja nojasi selkäänsä vasemman puoleiseen vuoteeseen.
Minulla ei ole rahoja, sillä vähät rahani, mitä mukaani otin, ovat loppuun kuluneet, enkä minä voi mitään työlläni ansaita, enkä tahdo sinulle rasituksena olla." "Vähätpä sinun rahoistasi; kyllä minulla jo siksi varoja on, että haitatta voin sinut jonkun ajan luonani pitää. Ole nyt vaan vapaasti täällä, niinkuin kotonasi, ja heitä kaikki huolesi ja surusi Herran haltuun!" koetin häntä lohdutella.
Tuhannet kerrat olen minä itseni äkkiä valmistanut, itseäni taasen Suomeen laittaakseni, sinun ihanaa katsantoasi nähdä saadakseni, mutta on aina silloin mieleeni sinun varoituksesi tullut ja sinun sanasi kuinka suureksi sinun surusi tulisi, jos minä sinun tähtesi kuhunkaan onnettomuuteen tulla mahtaisin, ja olen minä sitten jälleen jäädä päättänyt, vaikka Jumala sen tietää millisellä sydämellä.
Tämä päivä muuttuu niin nopeasti eiliseksi. Kaikki huomispäivätkin muuttuvat eilisiksi, ja silloin ei lainkaan ole kysymys "onnesta," vaan jostakin vallan muusta. Niin, kun surusi ja tuskasi ovat siirtyneet eilisiksi, muuttuvat ne sinulle iloksi, jos niitä tarkastat säälien omaa itseäsi. Sinä et sitäpaitse tiedä mimmoinen taivaallinen siunaus ja parantava voima niissä piilee.
VARRO. Se olet sinä, joka voit oman surusi keskelläkin iloita; mutta minä en ainakaan tällä haavaa ole hauskimmalla hatulla. Mutta kuka käskee minun tunkemaan joka paikkaan nokkaani. KAARLO. Mitähän sinulle velihopia nyt sitte on tapahtunut, koska noin puhut? VARRO. Minulle on huomautettu että tästä paikasta on viisi hirttä poikki, mutta hyvin hienosti, hyvin hienosti.
Mitä nyt et malta, Sen kirjeess' ilmoittanet toisahalta, MARSALKKA. Ei vielä hyvästi; teen seuraa teille Niin pitkälle kuin maata riittää meille. GAUNT. Oi, miksi sanojasi itaroit, Ja ystäväisi hyvästiin et vastaa? BOLINGBROKE. Hyvästiks mull' on niitä liian vähän. Jos kieli, kunnon palvelusta tehden, Sydämmen täyden tuskan ilmi huokuis. GAUNT. Surusi on vain ajaks poistumista.