Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Näppäryydellään semmoinen voipi muuttaa zekinejä ja byzantinejä duyteiksi ja maravedeiksi, vaan voipiko hän koko taidollaan kääntää kristityn ritarin, joka aina luettiin pyhän ristiretken urhoollisimpien joukkoon, uskottoman sulttanin maata-suutelevaksi orjaksi, joka, unohtaen sekä uskonsa että ritarisuuden pyhät lait, tuopi pakanan hävyttömiä esityksiä kristitylle neitoselle?
Kirkas on sinulla silmä, katse kaunis ja viaton, et sinä suruja tuone, tuonet marjatuokkosia mailta päivän paistamilta, kuu-luojan kumottamilta. Kysyi tyttö poikaselta: »Miksi ivailet alati, lasket lauseita pahoja, jotka pistävät syvälle minuakin joskus pistät.» Vastas poika neitoselle: »Ihana on ivan säilä säihkyväinen, välkkyväinen.
Ooh, hän vastasi, onhan se parempi, kuin täällä tyhmistyä minun seurassani. Se on selitettynä: Mitä minä, joka olen vanha, vähän omituinen ja ilman suurempaa kirjallista sivistystä, voin olla semmoiselle nuorelle neitoselle, kuin Elina on?
Itku silmät pimittää ja mure muovon muuttaa, Nuorellenki neitoselle hiukset harmaat tuottaa. Liikkukame likkaparat niinkuin rukin rulla, Pian päivät rientävät ja vanhuus taitaa tulla. Pian on laulut laulettu ja rallit rallatettu, Ikä nuori eletty ja vanhuus saavutettu. Kevätpäivä on ihana, kun lehet puihin puhkee, Kukat maasta nousevat ja linnut kotihin kulkee.
Kosk' oli aika joutununna, Määräpäivät päättynynnä, Saattoipa sanan edellä, Kantoi kaunis Gabrieli, Herran enkeli ihana, Natsaretin neitoselle, Maarialle mielehisen: Tulla Luojan tuottajaksi,
Asui miesi, kasken lanko, Ilosella aholla; Ilon saattoi viertovanko Ja tytär, kukkanen kaunis. Antoi luonto neitoselle
Siinä, miekkoisena kallistaen pääni, Lapsukaisen kiharia kiemailin; Onneani kuvaelin ääretöntä, Muistin murheet menneheet ja unohdin; Kohos silmihiini autuitten kyynel, Juoksi kyynel lapsen kultakihariin, Kyynel juoksi, laulu kaikui, torvet soivat, Koska aukes ovi Onnelan Neitoselle kyynelien maasta.
Sinä vieno tuuli, onnellinen olet, koska saanet sivellä kultani suloisia kasvoja, ajattelin katsellen pohjoista kohden." Näin puhelivat nuo kaksi onnellista. Vihdoin lausui Juhana neitoselle hellät hyvästit ja lupasi huomenna tulla niin pian kuin joutui. Elsa seurasi pitkän aikaa nuorta miestä silmillään; kuutamon valossa näki hän armaansa melkoisen kauas maantiellä.
Kosk' oli aika joutununna, Määräpäivät päätynynnä, Saattoipa sanan edellä, Kantoi kaunis Gabrieli, Herran enkeli ihana, Natsaretin neitoselle Maarialle mielehisen; Tulla Luojan tuottajaksi,
Minä hengitin vapaasti ja liitelin hurjan lailla puulta puulle, kiveltä kivelle. Mutta sivistys pani kahleet jalkoihini. Minua alettiin opettaa puhumaan niinkuin sivistyneen naisen tulee, minua kiellettiin juoksentelemasta, sillä se ei muka sopinut hienolle neitoselle.
Päivän Sana
Muut Etsivät