United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !


YORK. Siis sano ranskaksi: pardonnez-moi. HERTTUATAR. Näin armon käsket armon kukistaa. Oi, tyly ylkä, sydämmetön miesi, Mi sanaa vastaan sanan panna tiesi! Ei, sano: armo; se on äidinkieltä, Ei tuossa Ranskan sotkuss' ole mieltä. Jo silmäs puhuu, puhu myöskin suulla, Sydämmes ääntä anna korvas kuulla; Kun tätä valitus ja parku kohtaa, Niin sääli mieleen armon sanan johtaa.

Ennen eroamme aukaise minulle povesi täällä, ja keveämmin kannat lempes murhe-taakan siellä, tietäen, että on sinulla kuitenkin yksi painon-jakaja. Enhän, Leo, kummastelisi sydämmes ahdinkoa. Sillä tämä nainen, vaikka ylpeä ja kiivas, on jo ennenkin lumonnut monen miehen mielen. Hän on ylevä, väikkyy vapaana korkeudessa. LEO. Heti poistun hänestä iäksi; ja hyvin kaikki.

RACHEL. En yhtään sanaa, en yhtä ainoata, vaan äänetönnä tahdon sinua katsella, katsella lakkaamatta. Mariamne on sun sydämmes ystävä vielä. MARIAMNE. Ei koskaan enään. Mun arpani jo heitettiin ja minulla on toinen ystävä. Auken eteheni, kluostarin portti, minä tahdon unohtaa mailman ja palvella taivaan ylkää, jonka lempi ei sammu.

Sydämmes tuolla täytä tulvillen, Ja autuaana tuntees vuossa uiskellen Suo tuolle nimi mikä vaan! Sydän, onni, lempi, Jumala! Ma sille nimeä En tiedä! Kaikk' on tunnetta. Nimi on tyhjä pauhu, Ikiloiston kaihtava sauhu. MARGAREETA, Kauniilta kuuluu kaikki tuo, Ja sinnepäin myös pappi puhuu, Vaikk' ei oo sanat juuri nuo.

Mutta kuinka valittavat lapset? »Jos nauran, te ette naurakkaan». ELMA. Miksi itket? HANNA. Sydämmes tuskan tähden. ELMA. Oi, nyt ole itkemättä! HANNA. Näkeepä silmäni sun sielus vimman, vaikk huuleni leikkiä lyövät. ELMA. He tulevat. HANNA. Minä kiirehdin pois. ELMA. Ole tässä. HANNA. Se ei sovi. ELMA. Sua rukoilen, ole kanssani tässä. HANNA. Sinä tahdot niin.

Mi ihanuus, kun murhe meitä painaa Ja muiden onnettomuus reutoilee, On muistaa lempeet' kuvaa kultasemme, Mi paistaa tänne mailta kaukaisilta Kyynelten sateen läpi. Oi, mun Tykoin, Niin kaunis kuni päivä autuuden, Mink' hekuman sielulleni annat, Kun muiston temppelissä kanssas käyn! HANNA. Sisareni, minä tiedän sun sydämmes ahdingon; sillä kaikki olen kuullut. Suo anteeksi!

Mielinpä näyttää hänelle pitkän nenän; siihen on nyt kaksin kerroin syy. TITUS. Elä, veljeni, vaan kiittäkäämme, että asia sammui näin. TIMOTEUS. Hän tulee. Sinä punapartanen Goljati! Sano, toverini, mikä on sun sydämmes salainen toivotus tuota miestä kohtaan? TITUS. Antaa hänen olla. Hän toimittaa virkaansa. MARIANA. Hänen virkansa.

NORFOLK. Siis, Bolingbroke, kavalaa kitaas myöten Sydämmes pohjiin saakka: valehtelet! Calais'lle varatusta lainasta Kuninkaan sotureille oikein maksoin Kolm' osaa, loput sallittiin mun pitää, Kosk' oli majesteetti mulle velkaa Jäännöksen matkalaskusta, kun hälle Kuningattaren Ranskasta ma toin. Se valhe niele!

SALLA. Kaikk' on vaan ne halpoja Veskellosia, jotka pulppuaa Rupaisen lähteen pintaan pohjasta, Mun sydäntäin ne ei voi hallita! SANNA. uskallat noin vastoin vanhempais Syvintä rakkautta kiistellä? Sun Salmon kiihkot vaan on valtiaas, Sydämmes raukan sai hän villitä. Sukumme hän sun kannaksillas nyt On onnettomaks' aivan vihkinyt.

Kirottu sa kuona, Sa ihmiskunnan katuluuska, joka Kapinaan kansat nostat, maahan jälleen, Se paikkas on! Vaikka elät, Sun hautaan toki; karkaat, valtarosvo, Kun luuvaloinen herras ei voi seista; Ei, hiukan käsirahaksi. ALCIBIADES. Ken siellä? Mitä? TIMON. Eläin, niinkuin sinä. Sydämmes ruumiinmato kalvakoon, Kun mulle ihmishaamun taasen näytät. ALCIBIADES. Nimesi?