United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
HOMSANTUU. Teidän lakinne ja oikeutenne, ha, ha, ha, ha, ENSIMM
Minä tahdon kostaa«, puhui kreivi; «hän on häväissyt minua, hän on neiti Marian läsnäollessa häväissyt minua«. «Ole hiidessä, tulinen ihminen; luuletko sinä Marian pitävän mitään tuosta kirjapöllöstä ha, ha, haa!« «Elä naura! Vereni rupee kiehumaan; näe miten ilveillen hän tänne katselee . Mutta sinulla on oikein, minä olen tyhmä; korvaläiskäyksen hän ansaitsisi, tuo nokkaviisas maisterisi«.
Jos nyt olisi täällä ollut tohtori K , olisi hän sanonut: älkää syökö rasvaisia aineita. Ha ha ha, tuntuu hullunkuriselta saada niin yksinkertainen määräys lääkäriltä." Lääkäri hymyili säälivästi. "Niin, on todellakin hullunkurista," alkoi vanha rouva uudelleen. "Olkaa hyvä ja kirjoittakaa! Kenties tarvitsen sitä tänään; sillä tuossa tulee hovimestari.
ANTON. Mitä? Sinä puolustat häntä vielä ja ehkä lemmitkin häntä vielä tuikeammin? Ha ha ha! Ei yhtään närkkiä miestä siinä, ei yhtään. Ja minä kun luulin tuon salaisen pihinän jo rykäyneen tuhkaan ja pöllyyn. (Erikseen) Mutta nythän otti se, tiedän minä, oikein pyörryttävän vauhdin. (
Tällä, hyvä neiti, katson kunniaani loukatun, enkä saamani eron takia, jota olisin vaatinut, ellen olisi sitä saanut. Te olette vakava, hyvä neiti? Miksi ette naura? Ha, ha, ha! Minähän nauran. Oi, tukahuttakaa tuo nauru, Tellheim! Minä rukoilen! Se on ihmisvihan hirveätä naurua! Ei, te ette ole se mies, joka voi katua hyvää tekoaan sen vuoksi, että siitä on hänelle huonot seuraukset.
Me puhelimme naimiskaupoista, ja isänne sanoi suurimman toivonsa olevan, saada oikein raakamaisen miniän ha, ha, ha hullulta se kuuluu, mutta niin hän sanoi selvillä sanoilla". "Ha, ha, ha!" naurahti Taavikin. "Mutta eihän se totta mahtanut olla. Ja enköhän minä saane huolta pitää, ett'ei se semmoinen tule". "No tiesinhän minä!" huudahti Hovilainen ja väänti suutansa hymyyn.
TYYNE. Entäs jos juuri par'aikaa aamiaispöydässä popsisin viilipyttyä, ha, ha, ha! Mutta sinä sanoit, että näit minusta unta? KALLE. Niin . Mutta enkö saa tarjota sinulle jotain? Meillä kyllä ei ole tässä juuri mitään, kun ei ole omaa huushollia, mutta ehkä tahtoisit pompommeja? TYYNE. Kiitos, en nyt välitä! Minun täytyykin heti mennä.
Te salamat! leimutkaa! Leimutkaa iloisesti kuin kokkovalkeat! mutta lymytkää pimeässä kätkyessänne silloin, koska purjehdimme linnan ohitse! ROLF JUTE. Minkä onnen kohtalon ai'otte kaupungille, jos tuumanne onnistuu? OTTO RUD. Miksi sitä kysyt? Ha! ha! ha! Se onkin sääli, joka loistaa silmissäs!
Tässä on mies, joka ei avukseen huuda taivaan eikä helvetin voimia, vaan turvaa omaan sukkeluuteensa ja hyvään älyynsä. Ihmiset tosin sanovat minun olevan liitossa paholaisen kanssa, ha, ha, ha, luulevat minun myyneeni hänelle sieluni, ha, ha, ha. Mutta minä heille nauran, ha, ha, ha! nauran ja pistän houkkioitten rahat kukkarooni, ha, ha, ha! Mitä te nauratte, Penttula?
Musta lintu istuu kokassa ... ettekö näe! silmänsä loistavat kuin tuli-liekki helvetissä ... ha ... ha ... ha ... ha... Kuka tuon hullun aina tuo tiehemme, sanoi Elias kauhistuen. Ha, ha, ha, lörpötti hullu, ettekö säädä minua?