United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päin vastoin he ensi tilaisuudessa olisivat valmiit kääntymään julmuudessaan teitä vastaan." "Orja parat!" puhui Tuomo säälivästi. "Kuka on heidät sitte niin julmiksi tehnyt? Ja jos he nyt ovatkin sellaisia, pitääkö minun sitte tulla saman kaltaiseksi? Ei, ei, minä kiitän sydämmeni pohjasta teitä neuvostanne ja äskeisestä avustanne, mutta minä en voi tehdä itseäni toiseksi, kuin olen.
Villavanttuut, äitivanhan kutomat, ja villahuivi, venäläiseltä ostettu ... säälivästi hymähti Miina joka kerta, kun ne muisti vetäessään käsiinsä trikoohansikkaita ja kiinnittäessään kaulansa alle harsoista huivia, ensimmäisen vuosipalkkansa säästöillä hankituita.
Eikös niitä sitten päreitä enää kiskotakaan? Entäs jos ei kiskottaisikaan. Sama minulle on, jos isäntä itse ilman toimeen tulee. Eikös se Pekka näe, mikä tuolta orresta riippuu? Kun isä tämän sanoi, katsahti hän ylpeästi lamppuun ja säälivästi Pekkaan. Pekka asetti pärepölkkynsä soppeen pystyyn ja katsahti vasta sitten lamppuun. Se on lamppu, ja kun se palaa, niin ei pärevalkeaa enää tarvitakaan.
"Mikä teitä vaivaa, kun olette noin surullinen? Teillä mahtaa olla joku salainen omantunnon vaiva? Enkö saattaisi mitenkään olla teille lohdutukseksi?" sanoi isäntä vieraan tykö tultuansa. "Oi, ette mitenkään, isäntä kulta", sanoi vieras itkunsa seasta. "Tahtoisitte kai jotain puhua tilastanne kahden kesken? Siihen kyllä saamme tilaa, kun tulette minun perässäni", sanoi isäntä säälivästi. "Oi!
Legree häntä ihan kauhistutti. "Kylläpä olette tekin kärsinyt paljon, liian paljon!" sanoi hän säälivästi. "Kiduttajanne eivät pidä minään meidän kärsimyksiämme. Minä olen astuskellut pitkin katuja, epätoivo sydämmessä, ja olen toivonut, että talot kukistuisivat päälleni taikka kivet altani syöksyisivät syvyyteen.
Ts, ts, ts! imasi hän kielellänsä suulakea vastaan säälivästi heilutellen päätänsä. Poikanen tuli myöskin eukon perästä ja silmät selällään, ylähuuli eteenpäin töröttävänä tuijotti korvapuusteihin, jotka Maslova oli tuonut. Nähtyään kaikki nuo osaaottavat kasvot kaiken sen perästä mitä hänelle oli tapahtunut, Maslovaa rupesi itkettämään ja hänen huulensa värähtelivät.
Mutta oliko ihmiskunta nyt sitten onnellinen? Hän naurahti pilkallisesti ja pudisti päätänsä säälivästi. Ei ainakaan hän ollut, eikä tiennyt ketään, joka olisi. Eivät olleet onnellisia muut kuin ne, jotka sortivat häntä ja sortivat kaikkia muitakin, mutta joita vastaan usko kielsi puolustautumasta.
Emme olleet kovin rikkaita ja katselimme sen vuoksi filosofisen säälivästi niitä, jotka olivat meitä rikkaampia ja elivät ylellisemmin, omistivat kauniimmat ajopelit ja pukeutuivat komeammin kuin me. «Semmoista hulluutta!
Ei, niihin hän ei puutu, vaan hän on lahjoittanut laitokselle puolenmanttaalisen maan rakennuksineen, kaikkineen. Kertoja katsoi sen sanottuaan matkustajaa silmiin säälivästi ja tuikeasti, että eikö tuo jo ymmärrä hävetä tietämättömyyttään. Mutta eihän tämä siksikään, sanoihan vain: Vai niin, suuri mesenaatti siis, lahjoittaja.
Hänen kädessään heilui miekka ja hän raivasi kaikki pois tieltä, vaan viimein kaatoi kuolema hänet itsensä; ei häntä enää ole.» Elina istui kalpeana ja hänen äänensä kuului vain hiljaiselta kuiskaukselta, kun hän sanoi: »Siunattu olkoon hänen sielunsa ja siunattu hänen muistonsa.» Sotamies katsoi häntä säälivästi. »Raskaan surun olen tuottanut teille sanoillani, sen kyllä huomaan», sanoi hän.