United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Istukaamme näin, niin puhun". Hän otti Annan polvellensa, istuutuen sammaleiselle kivelle polun reuna-pensastossa; Anna ei huolinut pitemmältä riidellä. Taavi alkoi: "Hovilainen kävi meillä. Hiljaa, kuka tulee " He kyyristyivät ja tirkistivät lehdistön läpi. "Joppi se vaan on", kuiskasi Taavi, "ja humalassa taas, sen näkee jo kaukaa".
"Ainakin on nimeni nyt suomea", vastasi Föhrberg-Kokka, "eikä niin ilman tarkoitustakaan". "Hän on suomalaisuuden laivan kokka", selitti kansakoulunopettaja. "Jaa, aivan niin, ja me muut istumme laivassa", lisäsi Hovilainen, suuresti hyvillään viisaudestaan, ja taputti Kokkaa olkapäälle. "Olkoon vaan", sanoi pastori syrjässä Spirlundille; "kyllä me kokalle perältä suunnan annamme".
"Ei sinun valaasi täällä vaadita", sanoi nimismies; "ja tokko sinä tuntenetkaan riittävästi valan arvoa". "Eiköhän, syksyllä hän alkaa rippikouluansa", ilmoitti Hovilainen. "No Ville, minkälainen lakki oli sillä miehellä, jota sinä arvelet Joosepiksi?" kysyi nimismies. "Aivan yhdenlainen kuin Joosepin jokapäiväinen lakki", vastasi Ville.
"Neiti Anna muutoin ei ole teidän palvelijanne, vaan teidän ottotyttärenne ja ansaitsee paremman kohtelun kuin mikä hänelle Hovilassa kuuluu osaksi tulevan". "Ja se on minun oma asiani, miten minä kohtelen talonväkeäni" vastasi Hovilainen vihaisesti. "Hyvästi!" "No eihän tästä tarvitse ruveta vihaa pitämään," lepytteli nyt Sivelin.
Rutiköyhäksi jouduttuansa ja heikoksi sekä ruumiin että sielun puolesta tuosta halvauksen puuskasta, vastaanotti Olli Hovilainen, vaikka nuristen, vähäsen asunnon, minkä Kuuselainen, jota hän ennen oli ylenkatsonut, nyt jalomielisesti tarjosi hänelle.
Sen iloisia he nyt olivat, väsymättömiä kerskuria ja viina-veljiä. Markkinoilla tehdyistä hevoiskaupoista puhuttiin. "Minullapa on paras hevonen kuitenkin koko markkinoilla", sanoi Hovilainen kasvot pöhössä. "Jaa, Virkku vei toisen palkinnon Kuopion kilpa-ajoissa vai ensimmäinenkö se oli?" sanoi Kokka. "Ensimmäinen, ensimmäinen" valehteli Hovilainen julkeasti.
"Totta puhuen", puuttui Hovilainen puheesen, heittäen syrjä-silmäyksen Hannulan isäntään, "sitä olen odottanut. Koska muut, vieraat ihmiset, ovat älynneet, niin tottahan minäkin olen älynnyt, että jotain siinä on tekeillä teidän ja Lydian kesken". "Lydian?" virkahti Taavi, hämillään. "Lydian ja teidän kesken kysymys on selvillä", kiirehti Hovilainen jatkamaan.
Ja voisihan niin käydä, olihan hänellä aina ollut erinomaisen hyvä onni alusta pelin, vahinko vaan ett'ei hän ollut oikealla ajalla lopettanut ja pistänyt voittoja taskuunsa. Mutta nyt niin oli tehtävä. "Nähdäänhän!" sanoi Hovilainen ja hieroi käsiään.
"Niin, ja niin aattelenkin", vakuutti Hovilainen. "Niin aattelen minäkin", vastasi Hannula. "Mutta juuri sentähden katson parhaaksi, että se tyttö, minkä Taavi vaimoksensa valitsee, on yksinkertainen talonpoikaistyttö, tottunut käymään käsin vaikka mihin talouden toimeen, jopa raaempaankin. Ja sellainen tyttö ei taida olla teidän Lydia".
Tässä on Hannulan emännän kello", sanoi tuomari ja siirti nutun etemmäksi pöydälle muittenkin nähdä. "Aivan se aika, minkä minä sanoin!" huudahti Hovilainen. Siinä nyt oli se kaivattu kello. Povitaskun suu oli rikki.