United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se käveli aivan niin, kuin olisi sillä ollut "nenä viidentenä jalkana". "Perkule vieköön!" sanoi Olli, ja astui esille. "Sinulla on 'sika viitenä silmissäs; mutta nuo kädet taitavat sen vain tehdä". Mutkala katsahti Ollia, ja sanoi: "Mistä sinä epäuskonen kakara olet? Pane yksin kädes pöydälle!" Kaikki muut kädet otettiin pois pöydältä, ja Olli laski tassunsa yksinänsä siihen.
CAESAR. Uneksija! Pois tiekseen! Tulkaa nyt. CASSIUS. No, etkö tule kilpaa katsomaan? BRUTUS. Minäkö? En. CASSIUS. Ma pyydän, tule pois. BRUTUS. Ei mulle sovi leikit: mull' ei ole Tuot' Antonion hilpeätä mieltä. Mut huvias en estää tahdo, Cassius; Sun jätän nyt. CASSIUS. Jo aikoj' olen tarkannut sua, Brutus: Ma silmissäs en näe sit' ystävyyttä Ja suoruutta, jot' ennen niissä näin.
Silmissäs unten vienos vallitkoon, Unelman enkel yksin rintuessa! Lapsen haudalla. Ken lie niin lyhyeks säädellyt, Oi lapsi, ties', ku jättänyt Maan riemut oot ja huolet? Sait nähdä vasta kevättäs, Tok' asui kyynel silmässäs, Sielussas tuskan nuolet. Taas rauhas sulle annettiin, Makeesti, syyväst' uinut niin, Kuin kukka kankahalla, Mi nukkuu lunten alla.
Te salamat! leimutkaa! Leimutkaa iloisesti kuin kokkovalkeat! mutta lymytkää pimeässä kätkyessänne silloin, koska purjehdimme linnan ohitse! ROLF JUTE. Minkä onnen kohtalon ai'otte kaupungille, jos tuumanne onnistuu? OTTO RUD. Miksi sitä kysyt? Ha! ha! ha! Se onkin sääli, joka loistaa silmissäs!
Mont' onnen vuotta toivotan ma teille, Majesteetille ja pääri-kumppaneille. Iloisna taistoon käyn kuin pitohon; On rehdin mielin povi pelvoton. KUNINGAS RICHARD. Hyvästi, herttua! Urhon hyveet läikkyy Sun silmissäs ja miehuus niistä säihkyy. Marsalkka, toimeen! Taisto alkakoon! MARSALKKA. Sa, Henrik Hereford, Lancaster ja Derby, Tuoss' ota peitses! Taivaan olkoon oikeus!
ANTONIUS. Sydämes täys' on; syrjään käy ja itke. On, huomaan, suru tarttuvaa: mun silmän' Se kostui, kun sun silmissäs se näki Nuo murheen helmet. Tuloss' onko herras? PALVELIJA. Hän yöt' on viisi peninkulmaa täältä. ANTONIUS. Palaja, kerro mit' on tapahtunna. Suruinen tääll' on, vaarallinen Rooma, Octaviolle epävarma Rooma. Pois! joutuun! Kerro hälle se. Ei, varro!
Oot samanlaisna sa ottanut vastaan onnen ja murheen, en sinun silmissäs ole nähnyt pelkoa koskaan, kuullut en huuliltas minä milloinkaan valitusta. Oot elonkypsänä Maecenas myös kuolohon kypsä. Et ole joukkojen, et ole Caesarin suosion orja, et ole koskaan vaihtanut viisauttas puhetaitoon, harvat on sanas ollehet aina ja painavat aina.
Nyt koko seuran terveydeksi juon, Ja ystävämme Banquon, jota kaipaan. Josp' olis tässä hän! Niin, onneks olkoon Hänen ja kaikkein! HERRAT. Alamainen kiitos! MACBETH. Pois! Silmistäni pois! Maan kätköön vaivu! Luus ytimettömät on, veres kylmä; Näköä silmissäs ei noissa, joilla Sa tuijottelet. LADY MACBETH. Tämä, hyvät herrat, Tavallist' ompi vaan, ei muuta mitään.