United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen sanotaan neuvotelleen molempain ystäväinsä, urhollisen ja suoravaisen Agrippan sekä hienosti sivistyneen ja myöntyväisen Maecenaan kanssa; Agrippa oli neuvonut häntä antamaan valtaansa takaisin senaatille, Maecenas sitä vastoin pitämään sitä itse, mutta käyttämään sitä lempeästi ja laillisesti. Totellen Maecenaan neuvoa lopetti hän kansalaissodat ja alotti onnen ja rauhan aikakauden.
Ett' emme hälle häväistystä aio; Aseta lohtu mielen tilan mukaan; Hän ylpeydessään surmatyön voi tehdä Ja meidät voittaa. Roomassa hän tuottais Mun riemusaatolleni ikimaineen. Tuo joutuun tieto, mitä sanoo hän Ja millaiselta näyttää. PROCULEJUS. Kyllä, Caesar. CAESAR. Käy mukaan, Gallus. Seuratkoon Proculejoa. AGRIPPA ja MAECENAS. Dolabella!
Tuossa Jalo Antonius. ENOBARBUS. Ja tuossa Caesar. ANTONIUS. Siis Parthiaan, jos sovinto nyt syntyy; Ventidius, kuule! CAESAR. Maecenas, en tiedä; Kysy Agrippalta. LEPIDUS. Jalot ystävät, Suur' asia meit' yhdisti; nyt turha Meit' älköön erottako. Epäkohdat Sovussa ilmi tuotakoon. Jos ääntä Pidämme tyhjästä, niin haavan lääke On kuolemaksi.
Roomalaisen runouden kolme etevimpää harjoittajaa, Vergilius, Horatius ja Ovidius, eli ja vaikutti tähän aikaan. Vergilius oli proskriptsioni-aikana menettänyt pienen maatilansa, jonka tuloilla hän eli, mutta sitte Maecenas häntä suojeli ja auttoi.
Minkä verran saatan, Osoitan katumusta, kunhan suoruus Ei vain tee vaivaiseksi suuruuttani Ja tehottomaks valtaani. Niin, Fulvia, Mua Egyptistä houkutellakseen, Viritti täällä sodan, josta minä, Sen tietämätön syy, nyt anteeks pyydän, Mikäli arvo nöyrtymistä sallii. LEPIDUS. Ylevä sana! MAECENAS. Suvaitkaahan jättää Nuo kanteet ainaiset; ne unhottuisi, Jos muistaisitte uhkaavata vaaraa.
Te voitte hyvin Egyptissä? ENOBARBUS. Kyllä. Nukuimme niin, että päivä tuli hämilleen, ja joimme niin, että yöstä tuli päivä. MAECENAS. Kahdeksan kokonaisen villisian paistia suurukseksi kahdelletoista hengelle ainoastaan, onko se totta? ENOBARBUS. Se oli vain niinkuin kärpänen härkäsen suhteen; oli meillä siellä paljoa hirvittävämpiäkin laitoksia, joita kyllä kelpasi katsella.
MAECENAS. Noin suuren peilin vastassa on pakko Kuvansa siinä nähdä. CAESAR. Oi, Antonius, Näin kävi siis! Mut puhkaisin vain paiseen Omasta ruumiistani. Sinut täytyi Mun työntää tieltä pois, tai mennä itse; Ei koko maailmassa meidän kahden Ois ollut tilaa.
Sisartani näkemään Teit' oiti pyydän. ANTONIUS. Teitä, Lepidus, Seuraamme toivon. LEPIDUS. Arvoisa Antonius, Ei sairauskaan pidättää mua voisi. MAECENAS. Terve tuloa Egyptistä, herraseni! ENOBARBUS. Caesarin sydämmen puolikas, arvoisa Maecenas. Kunnian-arvoinen ystäväni, Agrippa! AGRIPPA. Kelpo Enobarbus! MAECENAS. Meillä on syytä iloita, että kaikki on niin hyvin selviytynyt.
Haa, vanha mässäri! Jos mieli kuolla, On monta muuta tapaa; minä nauran Vain hänen vaateilleen. MAECENAS. Oi, Caesar, muista: Kun moinen valta-eläin raivoon yltyy, On saalis taattu. Hengen aikaa hälle
MAECENAS. Se lie koko hurmoja se nainen, jos hän vastaa mainettaan. ENOBARBUS. Heti ensi näkemällä hän anasti Marcus Antonion sydämmen; se oli Cydnus-virralla. MAECENAS. Niin, siellähän se ilme nähtiin, jos ei ole kertojani omiaan pannut.