Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
MAECENAS. Nyt Antonion täytyy hänet jättää. ENOBARBUS. Ei koskaan! Sit' ei tee hän! Tuot' ei naista Voi ikä kuihduttaa, ei tottumuskaan Vähennä hänen sulojensa voimaa. Muut naiset halun tyydyttäissään tympää, Tää ravitessaan synnyttää vain nälkää; Niin paheen jalostaa, ett' irstailunsa Pyhiltä papeilta saa siunauksen.
Oot samanlaisna sa ottanut vastaan onnen ja murheen, en sinun silmissäs ole nähnyt pelkoa koskaan, kuullut en huuliltas minä milloinkaan valitusta. Oot elonkypsänä Maecenas myös kuolohon kypsä. Et ole joukkojen, et ole Caesarin suosion orja, et ole koskaan vaihtanut viisauttas puhetaitoon, harvat on sanas ollehet aina ja painavat aina.
»Mitä, häh?» sanoo kirjakauppias Aapeli Muttinen. »Ettäkö minä olen pomomies?... Että asun kuin Horatius, kaikkein alamaisimmasti se myönnettäköön, turkkilainen! Että minulla on Tusculum, vai mikä se huvila oli, se, jonka Maecenas oli lahjoittanut hänelle sabinilaismaassa? Turkkilainen sen muistakoon. No, hän palveli Maecenasta, minä yleisöä ... viidenkymmenen pennin kirjoja myymällä...»
Hän sanoi: "Sen mukaan kuin minä vähällä lukemisellani olen selville saanut, on runonsepittämisen halu ollut tavallinen enin kuuluisissa miehissä, jotka ovat maineen kukkuloille päässeet. Se mahtaa siis olla hyvin jalo taipumus Augustus, Pollio, Marius, Maecenas aikansa suurimmat valtiomiehet, he olivat runoniekkoja.
Sun Parthiaan on lähtö; valtuutesi Jo valmis on; nyt tule noutamaan se. Neljäs kohtaus. Seutu sama. Katu. LEPIDUS. Jo kyllin vaivaa näitte; jouduttakaa Nyt päälliköitä vain. AGRIPPA. Antonius ensin Octaviaa suuteleepi; sitten tullaan. LEPIDUS. Hyvästi siksi, kunnes somistavan Näen sotisovan yllänne. MAECENAS. Me ollaan, Jos oikein tunnen seudun, ennen teitä Misenossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät