United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuningas alkoi huolehtia poikansa puolesta ja kysyi kiinalaiselta: "Miten hän saa hevosen ohjatuksi jälleen alas maahan?" "Herra", vastasi kiinalainen, "minä en voi häntä auttaa. Olen aivan viaton, jos hän joutuu hukkaan ja jollet näkisi häntä enää koskaan. Sillä ylpeydessään hän unohti kysyä minulta, miten hevonen saadaan laskeutumaan alas, enkä itse muistanut sitä hänelle neuvoa."
"En, sitä en konsanani tule tekemään", huudahti Mayer Anshelm kiihkeästi. "Silloinhan en enää olisi kansalleni enkä itsellenikään uskollinen; näyttäisihän se siltä, kuin halveksisin ja häpeäisin kansaani sen köyhyyden ja alhaisen arvon vuoksi, niinkuin nuo typerät kristityt ylpeydessään tekevät. En, sitä en koskaan tee!
Ett' emme hälle häväistystä aio; Aseta lohtu mielen tilan mukaan; Hän ylpeydessään surmatyön voi tehdä Ja meidät voittaa. Roomassa hän tuottais Mun riemusaatolleni ikimaineen. Tuo joutuun tieto, mitä sanoo hän Ja millaiselta näyttää. PROCULEJUS. Kyllä, Caesar. CAESAR. Käy mukaan, Gallus. Seuratkoon Proculejoa. AGRIPPA ja MAECENAS. Dolabella!
Siitä asti, kun Evjenissä oli ruvennut käymään kosijoita, oli Gjermund alkanut ajaa kovemmin ja tullut yhä levottomammaksi. Pidoissa oli hän suurisuisempi, kuin nuoren miehen oikein olisi soveltunut; hän joi ja pelasi ylpeydessään mieluimmin niiden kanssa, joilla oli varaa menettää paljon enempi kuin hänellä.
Ajuri, ylpeydessään, ei luullut tarvitsevansa hiljentää kulkua, vaan antoi mennä täyttä vauhtia, ajatellen sen vähäisen risasen elävän kyllä voivan juosta. Mutta Sigrid oli heikko lapsi ja koettaessaan että ehtiä, putosi hän hevosien eteen. Minä riensin paikalleni; mutta samassa kuulin itkun ja vaunut pyöri pikku vaivaisen ylitsen.
Se, joka voi sanoa että olen antanut hänelle suudelman, sen kanssa minä menen naimiseen vaan siitä ei ole mieheksi ylimystalon emännälle, joka ei voi ottaa minulta suudelmaa! sanoi hän eräänä päivänä ylpeydessään. Pian tämä sana oli koko seudussa tunnettu ja nuorukaisia tuli läheltä ja kaukaa onneansa koettamaan ja hänen sanoistansa kiinni pitämään.
Jo v. 1696, jolloin Norrlannissa ja Suomessa nääntyi nälkään niin monta sotamiestä, että rykmenteissä tuskin oli puolta määrää jäljellä, oli paljon niitä, jotka muistelivat, kuinka kuningas oli näistä miehistään ylpeillyt, ja häntä verrattiin kuningas Taavettiin, jota Jumala rankaisi sentähden, että hän ylpeydessään toimitti väenlaskun.
Hän häpesi ennen kaikkea puhua pahaa isäntäväestään, vaikka moite olisi oikeastaan koskenut vain Roselia, sillä muuthan olivat hyviä; mutta hän tiesi, että häpeä on palvelijankin saattaa taloa pahaan huutoon, ja senvuoksi hän vastasi vain: palvelijan ei sovi arvostella isäntäväkeänsä; "ja hyväsydämmisiä he ovat kaikki", lisäsi hän sitten sisällisessä oikeudentunnossa, sillä hyväntahtoinen oli tosiaan Roselikin kaikessa tulisuudessaan ja ylpeydessään.
"Ohoh", sanoi lääkäri, "älkää, nuori, uljas herra siitä mitään huoliko; kylläpä me, ennen kuin pitkä aika kuluu, saamme paljon pimeämpiäkin teitä kulkea". Näiden pahaa-ennustavien sanojen tarkoitusta Ramornyn hovipoika ylpeydessään ja huolettomuudessaan ei viitsinyt tiedustaakaan, jos hän ne ollenkaan kuuli.
Mutta useimmilla oli hauskaa katsella tappelua, ja sen sijaan että olisivat menneet välittämään, yhtyivät he myöskin sättimään tuota onnetonta halpamielisessä ylpeydessään siitä, ett'eivät olleet samassa tilassa. "Tapelkoot he vaan, se on heidän oma asiansa. Totta tosiaan on hän raskaana, se näkyy kyllä, ja se on oikein hänelle."