United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
CAESAR. Uneksija! Pois tiekseen! Tulkaa nyt. CASSIUS. No, etkö tule kilpaa katsomaan? BRUTUS. Minäkö? En. CASSIUS. Ma pyydän, tule pois. BRUTUS. Ei mulle sovi leikit: mull' ei ole Tuot' Antonion hilpeätä mieltä. Mut huvias en estää tahdo, Cassius; Sun jätän nyt. CASSIUS. Jo aikoj' olen tarkannut sua, Brutus: Ma silmissäs en näe sit' ystävyyttä Ja suoruutta, jot' ennen niissä näin.
Neljännestunnin kuluttua palasi Opas takaisin ja hänen ystävänsä katosi metsään. Oppaan kasvonjuonteet ilmoittivat tavallisesti suoruutta, rehellisyyttä, vilpittömyyttä sekä jonkunlaista itseensä luottavaisuutta, joka rohkasi niiden mieltä, jotka olivat hänen suojeltavinaan; tällä hetkellä varjoitti kuitenkin sellainen huoli hänen rehellisiä kasvojansa, että koko seurue sen huomasi.
Luullakseni me anglosaksilaiset emme olisi vaarassa joutua teeskentelijöiksi kotielämässämme, vaikka vähin tapojamme hienontaisimmekin; mutta siinä on vaara tarjona, että jäämme raaoiksi ja moukkamaisiksi sokeasti seuratessamme vaistomaista suoruutta.
Perheen isä, jota tässä nyt onniteltiin, oli viidenkymmenen taikka vähän yli viidenkymmenen vanha, pitkä ja lihavanläntä mies. Hänen muotonsa oli leveä ja jokapäiväinen, hiuksensa harvat vaaleat suortuvat, mitkä nyt makaamisesta vielä olivat hämmekissä, hänen silmäyksensä arastivat suoruutta, ja liikunnoissa asui velttoutta, kun hän nyt meni uunin luo, veti tulta ja sytytti sikaarin.
Tarkotus oli tehdä tälle julmuudestaan ja petomaisuudestaan kuuluisalle ruhtinaalle mahdottomaksi surmata heidät kaikki yhdessä tukussa. Mutta mitäs ollakaan, taitavuudellaan ja teeskennellen suoruutta ja vilpittömyyttä, hänen onnistui koota heidät kaikki Cinigaglian kaupunkiin kokoukseen, missä heidät jok'ainoa murhattiin.
Jos vaan heittäsivät sen syrjäseikaksi ja pyrkisivät puvussaan ylevää ja puhdasta aistillisuutta, totuutta ja suoruutta, järjestystä ja hienoutta käsittämään, niin jokainen keksisi tavan ja muodon itselleen, joka ylentäisi hänen yksityistä ja personallista ihanuuttaan, eikä koskaan katoaisi irstaisuuden ja tavallisuuden pimentolaan.
Vapaahra von Born näyttää muuten olevan mies, joka todenteolla koettaa toteuttaa ohjetta /noblesse oblige/ ja sovittaa käytös- ja katsantotavan suoruutta myöskin politiikkaan, jossa valitettavasti kyllä ei suu aina saa puhua mitä sydän tahtoisi sanoa. Näistä molemmista miehistä saa siirtyä kappaleen matkaa, ennenkun katsoja kohtaa jonkun huomattavamman miehen.
Kuinka olen voinut huomaamatta muuttua, tekisi mieleni tietää! Hyvä, se on sangen omituista! Minun täytyy koettaa saada takaisin entinen luontoni". "Minä soisin, että tekisitte niin", lausui Mrs. Steerforth, hymyillen. "Sitä todella tahdon!" vastasi hän. "Minä tahdon oppia suoruutta malttakaat James'ista". "Parempaa koulua te ette saa suoruutta oppiaksenne, Rosa", arveli Mrs.
MONTAGUE. Sekä itse että ystäväini kautta; Vaan hän, tuo halujensa uskottu, On itselleen kuin vilpitön, en tiedä Mutt' ainakin niin salainen, niin vaiti, Niin suoruutta ja julkisuutta vailla, Kuin kateen madon syömä kukka-umppu, Ennenkuin kauniin teräns' auki luo se Ja sulons' auringolle pyhittää, Jos tietäis vain, mik' alku on tuon vaivan, Kyll' avun hankkisimme mielist' aivan.
Laamannin ulkomuoto ilmaisi tunnottomuutta lähentyvää tylyä luonnetta, kohtalaista ajatuskykyä, mutta jäykkyyttä ja suoruutta. Ellei viimeksi mainittua ominaisuutta olisi selvästi kuvastunut hänen kasvoistaan, olisivat ne tuntuneet vastenmielisiltä ja töykeiltä. Hän oli tunnettu oivana taloudenpitäjänä, ankarana ja oikeutta harrastavana isäntänä ja tuomarina ja etenkin hurskaana kristittynä.