United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt käski Mutkala pöydän sanomaan epäuskoselle pojalle hänen ikänsä. Ja taaskin ihme! Pöytä kumarsi Ollille kymmenen kertaa. "Tiesihän kamala mun ikäni", puheli Olli häveten epäuskoansa. "Tietää mar se kaikki, mitä vain kysyt", vastasi Mutkala. "Minäpä koitan", sanoi Olli. "No, hyvä piru!" sanoi hän pöydälle, "koska sinulla näyttää olevan ajatuksen voimaa, niin koetan, onko sinulla silmätkin.
Mutkala kirjotti Ollille edellä olevat läksyt, ja vieläpä aakkosetkin, joista hän sai vähitellen itse oppia lukemaan kirjotusta, ja vieläpä kirjottamaankin. Ja kun Olli lähti myöhemmin ehtoolla Louhun kartanosta, niin oli hänellä kokonainen käärö vanhoja retu-papereita ja pieni lyijykynän-pätkä plakkarissa.
"Kuka sinut oli pilannut?" "Tallukka-Repekka pani ensin alkuun, ja Mutkala sen sitten vasta oikein kunnialla kruunasi". "No, miten sinä tunsit itses pilatuksi?" kysyi äiti hetken perästä. "Siten, ett'en halunnut laisinkaan kotihin", vastasi Olli. "Ja voi, voi, rakas äiti, kun sinutkin peräti unhoitin. Rukoileppas 'Matti-pappaa', ett'ei hän rankaise minua. Ethän sinäkään minua lyö?"
Tuon suuren ruoka-pöydänkin panen minä tanssimaan". "Oh, heikkarissa!" kuului silloin useampain suusta. Mutta Mutkala oli luja puolestaan, ja sanoi, että he saisivat hypätä pöydälle istumaan, ja hän sen panee sittenkin tanssimaan. "Mitä pannaan vetoon?" sanoi joku joukosta. "Halstooppi rommia", sanoi Mutkala, varmana voitostaan. Ja nyt rupesi Mutkala toimeen.
Olli näki miten pokka-pöytä tanssi "sitä tuhannen tulista polskaa" niin, että ne, joiden kädet olivat pöydällä, saivat hengästyneenä ja hiki hatussa koettaa kaikin voiminsa seurata mukana. Ja kun tanssi oli loppunut, niin käski Mutkala pöytänsä näyttämään, miten juopunut kävelee; ja voi ihmettä? Pöytä rupesi horjumaan, hoipertelemaan ja kallistelemaan kaikin puolin.
"No, olenko Olli sitten?" kysyi Olli viimein, ja pöytä ei pysynyt enään rauhassa, vaan kumarsi kohta sangen syvään Ollille. Ja nyt oli Olli varma siitä, että pöydässä oli henki ja ymmärrys. Ja hän rupesi puhelemaan Mutkalalle miten hän sen keinon ja konstin voisi saada. "Niin, poikani!" sanoi Mutkala. "Konsti maksaa rahaa; eikä se olekkaan enään konsti, kun sen kerran taitaa.
Se käveli aivan niin, kuin olisi sillä ollut "nenä viidentenä jalkana". "Perkule vieköön!" sanoi Olli, ja astui esille. "Sinulla on 'sika viitenä silmissäs; mutta nuo kädet taitavat sen vain tehdä". Mutkala katsahti Ollia, ja sanoi: "Mistä sinä epäuskonen kakara olet? Pane yksin kädes pöydälle!" Kaikki muut kädet otettiin pois pöydältä, ja Olli laski tassunsa yksinänsä siihen.
"Hypätkää nyt päälle, jos tahdotte mukana tanssia", sanoi Mutkala. Ja silloin hyppäsi aika joukko miehiä pöydälle. "Nouse pyörimään!" komensi Mutkala henkiinsä herännyttä pöytää. Pöytä totteli, ja rupesi natisten ja präiskien kohoumaan yhdelle jalalle, kuin karhu. Mutta pöydällä oli kuitenkin liiaksi painoa. Kun se pääsi juuri paikoilleen pystöön, niin katkesi siltä jalka, ja kaikki meni nurin.
Se sanoo sinulle ikäs, nimes, ajatukses, ja kaikki, mitä vain kysyt". "No, perhana! Sen minä siitä teenkin. Mutta miten minä sen te'en?" "Sen saat oppia Mutkalalta". "Mikäs mies Mutkala on?" "Paras noita tämän herran läänissä". "Mistäs sen tiedät, jos hän on se?" "Enkö minä sitä tiedä?
Mukkelis-makkelia makasi siinä miehet nyt, kuin sikain raasima kumina-maa. Siinäkös sitä sitten naurettiin ja rähistiin, kuin harakat rikka-kasassa. Mutta Mutkala kaikista iloisin sittenkin oli, sillä hän oli voittanut pullon rommia. Iloissaan otti hän Ollin kanssansa kamariin ja aikoi siellä neuvoa Ollille koko konstinsa.