United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mestari Petter joka oli konstinsa kokenut kultaseppä, tunsi monta valtakunnan ylimystä. Hänen oli sentähden huokea hankkia hänelle työtä, etenkin kun nuori ruunun perillinen vaatetti itsensä hyvin komeasti, ja aatelit ja hoviväki seurasivat hänen esimerkkiänsä.
Wähän kysywät nämät petturit siitä, jos jälkeenpäin hawattaisiwat walehtelioiksi, silloin owat jo minkä matkan päässä, ja jos waikka olisiwat tawattawinaki, niin on heillä kyllä kymmeniä syitä ja selityksiä walmiina, minkätähden heidän mahtinsa ja konstinsa ei luonnistanut.
Heittäytyi molempien vaikutuksille alttiiksi tavotti selvyyttä ja rauhaa, säännöllisiä suuntaviivoja elämälleen ja työlleen; ennen kaikkea hän kaipasi sisällistä syventymistä. Hän tiesi, mitä taisi, mitä oli oppinut. Hän tunsi konstinsa kuin viisi sormeaan. Oli tarmokkaasti työskennellyt kotona ja ulkomailla. Koulut ja alkuopinnot oli suoritettu. Entä nyt?
Kirjallisuus oli jo heidän henkensä niin kehittänyt, että he olivat vapaat kaikista ennakkoluuloista ja eivät olleet tahallaankaan, vaikka saivat välistä pilkkaakin kärsiä. Monikin, joka näljän kanssa taisteli hirmuista taistelua, pilkkasi heitä, vaikka itse oli kymmentä kertaa pahemmassa kadotuksessa. Siinä oli koko heidän konstinsa.
"Kolmastihan Wiklokin konstinsa tekee." "Niin, niin; kastetaan kolmasti!" "Ja kolmannella kerralla annamme hänen mennä." "Mihin?" "Jään alle." "Wiluttakaa!" ärisi Wiklo. "Jos sinä hiiskut yhden sanan, niin me paikalla puljahutamme sinut jään alle; siellä saat sitten koetella lentoneuwojasi." Pojat ottiwat taas Wiklon kiinni, kastoiwat häntä wielä kaksi kertaa awannossa ja nostiwat jälleen jäälle.
PORMESTARINNA. Valehtele jotakin! PALVELIJA. Mistäpä minä sen taidon nyt sieppaan? PORMESTARINNA. Sano vain aina päinvastoin. PALVELIJA. Niillä on konstinsa noilla rouvillakin. PORMESTARINNA. Eihän auta. Rouva Danell jos pääsee tänne, niin lyöttäytyy mukaan huvimatkalle. Ja minä en häntä tahdo, en millään! PALVELIJA. Minä sanon sille, mitä sylki suuhun tuopi. Ei saa kuitenkaan olla hävytön.
Mukkelis-makkelia makasi siinä miehet nyt, kuin sikain raasima kumina-maa. Siinäkös sitä sitten naurettiin ja rähistiin, kuin harakat rikka-kasassa. Mutta Mutkala kaikista iloisin sittenkin oli, sillä hän oli voittanut pullon rommia. Iloissaan otti hän Ollin kanssansa kamariin ja aikoi siellä neuvoa Ollille koko konstinsa.
Ulla lähti päättävästi liikkeelle. Kulettiin, kulettiin joku matka, niin jo muuana tunsi paikat. Ulla sylkäisi kämmenelleen, uudisti koko konstinsa. Joo, kohta ollaan tiellä! Niin oltiinkin. Kyllä se oli tuo Ulla erinomainen! Ja kaikki marjansa he jakoivat Jumalalle ja Ullalle, jolle antoivat päältä osan ja loput kumasivat kivenkuoppaan roskineen päivineen.
Hänen konstinsa istuu päässä, sen käytös kourassa tässä; terve ruumis, silmät, korvat ja kaikki muut jäsenet; uljas vaimo ja kaksi poikaa, ja omalla kannallansa asuu hän tässä, tässä vapaalla, kaikuvalla honka-nummella. Tässä on ankara kaiku, herättäkääs se äänellänne, kanttoori. SEPETEUS. Nyt ei veisaamiseen aika eikä paikka. TOPIAS. Vähän vaan loilotusta, että kaiku kuuluu.
Kovin paljon oli vanttera herra jo yhteen pohtiin puhunut, hyvin rupesi jo henkeä ahdistamaan ja puhkamaan pakotti. Eikä siitä olisi hänen elämästään tullutkaan mitään, jos ei hänellä toki olisi ollut omat konstinsa ahdistusta vastaan, lääkärin, hyvän ystävän, neuvot, jotka aina helpottivat hitusen. Sundholmin eteen pysähtyi vanttera herra.