United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän nosti karhuja, susia ja käärmeitä eläinten ja ihmisten päälle, taikka poisti niitä, aina asianhaarain mukaan, eli toisin sanoen: aina sen mukaan kuin hänelle maksettiin. Warastetun kalun takaisin tuominen, lehmien kotiin kulkeminen, pahojen henkien ulos=ajaminen ja kaikenlaisten kipujen ja wammojen parantaminen ihmisistä ja eläimistä kuuluiwat wälttämättömästi Wiklon toimialaan.
Poikawiikarit oliwat jokainen laittaneet itsellensä pienen, kimeän kutsumapillin, jolla piti heti merkki antaa toisille, kun joku näkisi Wiklon menewän nawettaan. Kauan odottiwat pojat piiloissaan ja luuliwat jo koko asiansa menneen hukkaan, mutta noin puoli=yön aikana kuului tuo pyynlaulun kaltainen piiskuttawa ääni; kaikki pojat juoksiwat kutsua kohden, ja pian oliwat he koolla.
Mikä sen tietää, mikä siitä olisi wiimein tullut, mutta kaikeksi onneksi heräsi muukin talonwäki tuosta molinan pakosta ja rytinästä, huomasiwat heti asian oikean laidan, kiiruhtiwat paikalle ja pelastiwat Wiklon tuon hurjistuneen wähämielisen weljen kynsistä.
Pojat koppasiwat Wiklon käsiinsä, ja lunksis oli Wiklo parka awannossa, mutta pojat pitiwät kumminkin niskasta kiinni, ett'ei hän päässyt pohjaan painumaan, ja wetiwät hänet jälleen jäälle. "Wieläkö nyt tekee mielesi lentoon?" kysyiwät pojat. "Säästäkää toki henkeni!" rukoili Wiklo. "Me emme tiedä armosta mitään, enempää kuin Moses", sanoiwat pojat. "Kastetaan wielä kerran!"
Pääsiäis=yö tuli, ja useampia wahteja laitettiin Wiklon talon ympärille piiloon, waarilla pitämään hänen liikkeitänsä, ja jos hän liikkeelle lähtisi, seuraamaan häntä niin paljon kuin mahdollista; myös oli usean talon nawettapihaan laitettu wahteja, jos tuo Wiklo pääsisi pujahtamaan hänen talonsa tykönä olewain wahtien läwitse.
"Aiwanhan sillä on Wiklon äänikin", sanoi eräs heistä, ja heittiwät lyöntinsä pois; eiwätkä he olleetkaan puoltakymmentä kertaa useammasti häntä lyöneet kepeillänsä. "Jokohan se onkin wain Wiklo?" "Oletteko te todellakin Wiklo? Sanokaa totuus!" "Oikein todella minä olen Wiklo, Wiklo minä olen." "Kuinka te olette tämmöisille retkille joutunut?"
"Ne pitää ottaa mukaan kaikin mokomin", sanoi joku, ja niin ruwettiin hakemaan Wiklon pussia. Se löytyikin pian, sillä ei hän ollut sitä sen paremmin ennättänyt kätkeä, kuin että oli sen pannut likelle samaa paikkaa, jossa itsekin oli piilossa istua kykkimässä poikain nawettaan tullessa, ja oli kaahminut sen päälle olkia peitteeksi. Pussi wedettiin esille.
Kutsuja kertoi toisille hiljaisesti, kuinka hän oli nähnyt Wiklon menewän erään talon nawettaan pussi kainalossa. Nyt tuli neuwottelu: miten pitäisi menetellä ensi aluksi. Eräs joukosta esitteli, että heidän pitäisi joukolla mennä likitienoille nawettaa hiljaisuudessa niin liki kumminkin, ettei Wiklo pääsisi karkuun, ja sitten joukonmiehissä karata nawettaan, ikäänkuin "rullia" pakoon.
Kun hän hawaitsi Wiklon tulon semmoisessa asussa, säikähti hän kowin tuota outoa otusta ja luuli häntä itse piruksi. Wiklo koki hypätä pois hullun weljensä edestä, mutta toinen juoksi kuin riiwattu hänen perässänsä.
Wiklon täytyi koko aika seisoa sidottuna niinkuin kaakkiin tuomitun ja kärsiä piikkaa, jota talonwäki ja poikawiikarit hänelle tekiwät. Kun he oliwat kolmessa talossa käyneet wankinsa kanssa ja niissä pitäneet samaa iloansa, tuliwat he kolmannesta talosta järwen jäälle.