United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sisä-kammarin ovea ei ole avattu, hän valehtelee, hän on itse " "En minä valehtele", vastasi Eva. "
Hänen pyylevyytensä naurahti ja sanoi: "Se taitaa olla enemmän näennäistä, se paraneminen eli laihtuminen." "Eikös siellä punnita, että painosta näkee, mihin suuntaan terveys on menossa?" kysäsin. "Kyllähän siellä punnitaankin, mutta " "Valehteleekos vaaka?" "Eihän se juuri valehtele vaakakaan. Siinä on muuten vika punnituksessa." "Mikä vika?" "Se, että punnitaan kukkaro taskussa."
Mutta toinen siitä vain yltyi: Kuuluipas... Ja jos olisin vielä kovemmin huutanut, niin se olisi kuulunut ihan joka paikkaan...! Ja sitte kun minä hyppäsin tuvan katolta maahan, niin minä en pelännyt ... en vaikka olisi jalka katkennut! Semmoinen urheus jo kävi kateeksi Esalle ja hän väitti vastaan: Elä valehtele. Kysy vaikka äidiltä, vahvisti Otto, innostui ja väitti: Sinäpä et ole hypännyt!
"Muuten on se hyvin väärin", jatkoi Risto, "että tällä kurjalla lailla petän vanhaa isääni, ei pois nämä koukut pitää heittää, kun vaan nyt pääsisin tästä tyhmästä pulasta. Nykaarlepyyn nimismies sanoi mulle kerran sen muistan Risto, tee mitä muuta hyvänsä, vaan älä tee väärin, älä varasta, älä valehtele! ja se herra sanoi oikein. Kumminkin olen nyt sekä varastanut että valhetellut.
Millä ihmeen tavalla se on tullut minun hihaani?" "Topsy, älä nyt valehtele. Sinä olet ottanut nauhan." "En, neiti, minä vakuutan, ett'en ole nähnyt koko kalua tätä ennen. Enkä minä koskaan valehtele, en milloinkaan... Kai nauha oli joutunut sänkyyn ja sieltä livahtanut hihaani."
Tunnetko sinä erään miehen, elukan, jolla oli tänä iltana punainen nauha kaulassa ja paksut hopeaperät liivin päällä? Valehtele nytkin, jos uskallat!» »Tunnen hyvinkin.» »Tietysti, kuinkas muuten...!» Hän nauroi kamalaa, hermostunutta naurua. »Ja tuo elukka tuli minun hääiltanani minun eteeni ja sanoi...»
Meidän Tiina sanoi kuulleensa, että hän oli isäsi kanssa sinusta puheita pitänyt." "Missä se on sen kuullut? eiköhän ole vaan sinulle omiaan puhunut?" "Ei Tiina minulle valehtele, me olemme hyviä ystäviä Tiinan kanssa kuului tänä päivänä pellolla isälles puhuneen Tiina oli kuullut sen ja näinhän minäkin, että ne yhdessä kuhilaastivat." "No, mitäs isä oli sanonut?"
Silloin terhistyi taas Otto ja kysyi voiton varmana: Mutta oletkos sinä sylkäissyt telehvooniin? En, täytyi Vesan tokaista. Mutta oitis hän lisäsi: Mutta pappa on sylkäissyt. Elä valehtele! Onpas: Kerran kun se söi ja mamma sanoi papalle jotta Forsmannin setä puhuu, niin pappa meni ja sanoi, jotta 'sylkäsen minä sinun huonoon konjakkiisi, juo yksinäsi se tahi kutsu Ratista'.
Mitä haittaa minulle olisi saattanut olla yhdestä uudesta jumalasta, ja miksen minä olisi voinut uskoa häneen varsinkin kosken ikinä ole erittäin vakavasti uskonut vanhoihin jumaliin? Tiedän aivan varmaan, etteivät kristityt koskaan valehtele, mutta kuitenkin he vakuuttavat, että hän on noussut kuolleista. Sitä ei kukaan ihminen tähän asti ole tehnyt.
No, minä en valehtele ... se on vissi tosi, kun minä omin korvini kuulin niiden itsensä siitä puhuvan. Porstuassa olin ja varsin panin mieleeni, mitä ne kamarissa puhuivat. No, no, ja mitenkä ne sanoivat? Sano ihan, niinkuin niiden kuulit sanovan! Sitä minä en ihan sanalleen muista enkä kaikkea kuullutkaan, mutta niin ne vain tuntuivat arvelevan, että Kuka niistä sanoi? Sanoi ne jokainen.