United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Milloin täällä on päät sekaisin, milloin verkot ... selvittele ne sitten ja paikkaa, eikä tule aina kalua paikkaamallakaan. Vai nyt ollaan muka jo naapurin veroisia?... Sekin Söderling ... mahtoi mennä heti tekemään torpan kaupat, niin olisi täytymällä täytynyt ainakin ne rahat pitää. Hätsh sinä! Hyi!
Te saatte, ensiksikin Hiljaa, hiljaa! Jos neiti nyt jo saa kuulla, mitä hänen on syötävä päivälliseksi, on hänen ruokahalunsa mennyttä kalua. Tulkaa, sen saatte sanoa yksin minulle. YHDEKS
Te saatte nähdä, että tämä on helppo paikka, sanoin tavallisesti; täällä on ruoka hyvää, palkka hyvä ja paljon vapaata aikaa. Mutta yhteen asiaan tässä on tottuminen. Pitää tulla toimeen ilman peiliä, niin kauan kuin täällä olette. Sillä semmoista kalua ei koko talossa ole eikä, mikä vieläkin tärkeämpi, tule ikinä olemaan.
Kun Korhonen ja Räsänen olivat valjastaneet ja laittaneet kuormansa taas kuntoon menomatkalle, tulivat he vielä kerran sisään Villeä katsomaan. Seisoivat siinä kotvan aikaa penkin luona ja odottivat, että hän avaisi silmänsä. Mutta ei hän avannut. Kalpeana vaan makasi ja hiljaa huokui. Tuskin hänestä enää kalua tulee, arveli Räsänen.
Eikö Susso ollut Kolkin pojankin naimisen välissä kiistaamassa?" sanoi Kirri miettivästi. "Aivan niin, isäntä! Vielä viimeisen kuulutuksen ja vihkimisen välilläkin häätäsi hän itse ja hänen asiamiehensä sen asian välissä ja silloinkos kehuttiin tuota ainaista kaupan kalua itseänsä sekä hänen olemattomia suuria rikkauksiansa.
Millä ihmeen tavalla se on tullut minun hihaani?" "Topsy, älä nyt valehtele. Sinä olet ottanut nauhan." "En, neiti, minä vakuutan, ett'en ole nähnyt koko kalua tätä ennen. Enkä minä koskaan valehtele, en milloinkaan... Kai nauha oli joutunut sänkyyn ja sieltä livahtanut hihaani."
Mutta kiitänpä sinua tästä kunnioituksesta: suurkiitos! Niin, siinä oli meidän osamme; suurkiitos! Mutta nyt tulee etees toista sorttia kalua. Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin. LAURI. Häh? TIMO. Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin. LAURI. Häh? TIMO. Pappi praakaa kolme kertaa, mutta hän saa makson.
Ai, ai, ai, kalua. Tulis, tiipelis, taapelis, tom, tom, tom! Tulis, tiipelis, taapelis, tom! Eikös vaan se ole Virveli, joka loilottelee täällä? VIRVELI. Pernales Olkkoseen tuota Kaisa muoria! Eipäs teitä ole näkynyt liikkeellä herran hepusiin hetkiin. Kas, kun pääsee noin vaan omin neuvoin juoksentelemaan. KAISA. Vaivaista pääsemistä! Hoh, hoh! Hyvää päivää sentään, Virveli vaari!
"Sanoppas", Villon häneltä kysyi hetken ääneti oltuaan, "etkö sinä, jolla on niin hyvät silmät, ole huomannut mitään kallista kalua kasvattajasi hoimessa?" "No, enhän vaan!" novitio vastasi veitikkamaisella hymyllä, "yhtäläisen rautasormuksen, kuin teidänkin sormessanne. Minulla on terävät silmät." "Vait!" runoilija kiivaasti käski, sormensa huulilleen nostaen.
Vaan eihän siitä tullut oikeata kalua siitäkään annista. Isoisälle vaan pistivät kuin joku pikkukapine olisi ollut muilta salaa kouraan pistettävä ja sen kanssa mennä kyykkäsivät karsinasoppeen, josta alkoivat katsoa ällöttää kuin lehmä uutta konttia. Muuan niistä vieraista sanoi, että »tulee raitis mies tästä Tapanista. Ei tämä ujostele enään. Nää toiset ovat ujompia.»