United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin, jok'ainoa mies, joka kylässä liikkuu, on minun makeitani maistanut, ja sanoppas sinä, eivätkö vielä tänäkin päivänä pidä minua kunniassa?" "Kyllä kai," sanoi kreikkalainen opettaja hymyillen. Vanhus jatkoi: "Ja jos kylässä on kemut, niin ei pidä herrastella, noin vähän aikaa katsella, kuinka tuhma kansakin osaa huvitteleita; ei, siinä pitää olla itsen muassa. Hitto vieköön!
MARTTI. Yksi sana, kiivas herrani yksi tärkeä kysymys. MARKUS. Mikä sana, sinä peeveli? Mikä kysymys? Sanoppas. MARTTI. Tämäkö on ritarillista, että herra Niilo antaa rääkätä tämmöistä vanhaa kääkkää kuolleen morsiamensa edessä? MARKUS. Morsiamensa! NIILO. Mitä kuulen? MARKUS. Morsiamensa! MARTTI. Niin, niin. NIILO. Mitä hourit, vanha tonttu? MARTTI. Ei, herra. Nyt on muistonne huono.
"Kyllähän sinä koko riskisti olet nämä päivät ryypiskellyt", virkkoi hän, "mutta en toki olisi luullut sen niin pitkälle menevän, että muistosi menetit. Vaan sanoppas, onko sinulla rahaa?" "Voi veikkonen! Ei ole minulla nyt rahaa, ei!" vastasi Pekka ottaen kukkaronsa esille. "Tässä on kaikki rahani!" "Onhan tuolla!" huomautti Jukka. Totta tosiaan! Kukkarossa oli rahoja enemmänkin.
Silloin ei ainakaan kukaan heistä voi sanoa saaneensa vähempi kuin toinenkaan." "Mutta kuuleppas nyt hyvä Tahvo", sanoi tähän Risto, "sanoppas oikein suoraan: olisitko koko elämäsi ajan niin ahkerasti työskennellyt ja huolehtinut talosi hoidosta jos olisit ajatellut sen joutuvan vierasten ihmisten käsiin?
Mutta käynpä taasen ulos maailmallekin antamaan ihmisille tietoja, sekä menneistä että tulevista, jonka ihmeellisen lahjan Herra on minulle suonut ja josta häntä kiitän. HERMAN. Sinä villitty, häväisethän sekä Jumalaa että ihmisiä! Tiedät sekä menneet että tulevat! No peijakas! Sanoppas edes ristinimeni. Mutta ollethan sen kaiketi kuullut. No sanoppas se kuitenkin. HERMAN. Totta äijä!
"No, no", jatkoi Martta puhettaan, istuutuen Roosan eteen ja kiertäen käsivartensa hänen ympäri, "sinä lempeä, kaino lapsi, otappa kätesi pois ja katso minua ihan suoraan silmiin ja sano sitte vielä, ettet jo aikoja sitten ole huomannut, miten kisällit sinua rakastavat, sanoppas! Näetkös, sitä et voi! ja kummallistahan todella olisikin, jos tytön silmät eivät heti semmoista keksisi.
Kuules, sanoppas minulle, Anna-Maija sitä olen usein ajatellut. kuinka sydämesi salli sinun panna lapsesi vieraan hoidettavaksi? Lapsenpiika. Täytyihän minun, koska mun piti tulla pikku-Noran imettäjäksi. Nora. Niin, mutta että sinun teki mieli siihen? Lapsenpiika. Kun oli niin hyvä paikka tarjona! Köyhä, onnettomuuteen joutunut tyttö-parka saattoi kiittää onneaan siitä.
Sanoppas sinä siellä ruhvissa! malja vaan jos sinä ehdottelet teevettä, saat itse huuhtoa kaulaasi sillä!... Väkevää, kuuletko! oikea säännöllinen kolmen markan malja, niin että veneellä voi siinä kulkea!" Ne olivat erittäin hyviä poikia, eikä Rejer voinut muuta kuin olla hyvillään siitä, että kaikki niin välttämättömästi tahtoivat häntä seuraansa.
Sanoppas nyt, paljoko kello on?" Pöytä lähti taas liikkeelle, ja kääntyi sille seinälle, jossa kello oli. Ja kun se tuli kelloa likelle, niin seisahtui se, ja alkoi kumarrella, ja kumarsi kaksitoista kertaa. "Sen riivatulla silmätkin!" puheli Olli. "Mutta vieläkin koetan sinun taitoas. Sanoppas nimeni, jos tiedät". Ja niin hän kysyi ensiksi: "Olenko kastettu Kalleksi?"
Samasta kattilasta ja pannusta olen heille antanut, kuin mitä on itsellemmekin pöytään tuotu. ILLI. Miksi he eivät siis meillä pysy? Mikä on viikon, mikä ei sitäkään. SUSANNA. Ja tuota sinä viitsit kysellä! ILLI. Ja kuinka meille juuri osuisi aina nuo kaikkein kurjimmat, raukat. Se on ihmeellistä se! Ei, se syy ei kelpaa! SUSANNA. No, mitäs sinä sitte luulet? Sanoppas nyt! ILLI. Hm.