United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vihdoin kohosi luostari. Samoin kirkkokin. Sen päivän aattona, jona Kostnis'in pispan oli määrä vihkiä se, hän puoliyön aikana heräsi taivaalliseen soittoon. Kohta jälkeen kuului ääni, joka julisti huomispäivän vihkimisen tarpeettomaksi; ja samassa Jesus Kristus itse, kaikki pyhät ja enkelit seurassaan, suoritti tämän toimen.
Tuota silkkihuivia neljä telttapoikaa ja telttatyttöä piti niin korkealla, kuin suinkin saattoivat, sillä jos se olisi koskenut morsiamen kruunuun, ei se hyvää olisi ennustanut. Vihkimisen jälkeen rovasti puhui ensin muutamia kauniita sanoja nuorelle pariskunnalle, ja sen jälkeen sukulaiset menivät heille onnea toivottamaan.
Kun rovasti oli toimittanut vihkimisen, alkoivat viulun ja klanetin säveleet kaikua pirtistä. Kohta oli nuorten ilo korkeimmillaan. Ilokyyneleet kohosivat Elsan silmiin, hänen katsellessaan Valpuria valittunsa rinnalla. Juhon äiti silloin tällöin riuhtoi Elsaa hiasta ja onnelliset äidit katselivat silloin toisiinsa ja sitte taas lapsiinsa.
Lättiläinen pastori Salith, Nizhnaja Bulankasta, autti kirkonvihkimisessä, joka tapahtui seuraavalla tavalla: Seurakunta kokoontui ensin koulusaliin, jossa jumalanpalvelusta oli pidetty edellisinä vuosina. Virsi veisattiin, jonka jälkeen vihkimisen toimittaja piti lyhyen puheen, joka päättyi kiitosrukoukseen Jumalalle siitä elämän sanasta, jota hän oli antanut tässä huoneessa julistaa.
Muut nuoresta varoittivat: »Elä ota lasta», rovasti toivotti onnea, ja se sen paremmin tiesi, koska oli itsekin nuoren ottanut... Tuossa niemessä oltiin yötä, ensimmäistä yötä vihkimisen jälkeen ... niinkuin äitinsä vieressä nukkui tyttö, käsi kaulassani, nuotion havuilla. Missä nyt lienee?
Milloin?" "Viime vuonna, pari kuukautta ennen teidän tuloanne". "Ja te kielsitte?" "Näettekös, kyllähän Aleksei Ivanitsh on viisas mies ja suurta sukua ja varakas; mutta kun ajattelen, että minun tulisi vihkimisen jälkeen suudella häntä kaikkien nähden ... niin en! en tässä maailmassa!" Maria Ivanovnan sanat avasivat silmäni ja selittivät monta seikkaa.
Klaaran sisään tultua, tekivät etenkin naiset, muistutuksen Klaaran mustan puvun suhteen ja muutamat taasen hänen itkun paljoudesta punottavista silmistänsä sekä keltasen vaaleista kasvoistansa. Pappi alkoi vihkimisen. Vihkimisen puolivälissä kuului ulkoa kärrien kolinaa. Kärrien edessä valjaissa olevat vaahtoiset hevoiset seisahdutti niiden ajaja pihaan.
Pappi alkoi vihkimisen, Pålilta kävi hyvin. Mutta kun Bergljotin vuoro tuli, meni kaikki päin mäntyyn. Tyttö vastasi: "En", niin kovasti ja terävästi, että sen jok' ikinen kuuli. Pappi tuntui vähän epäilevän ja vilkuili syrjään; mutta siellä seisoi Tarald ja iski silmänsä häneen niin jäykästi, että pappi kohta sai rohkeutensa takaisin ja pitkitti vihkimistä ikäänkuin ei olisi mitään tapahtunut.
Suus' kiinni sinä, Jussi! Itse olet apina, eikä minun sulhoni. Juhana. Mistä sen tiedät? Tiedätkö sinä, minkä näköinen hän on? Vaikka olisi nenä suun alla. Wasjka. Eikö hän tiedä, minkä näköinen hänen oma sulhonsa on? Matti. Ei se täällä mitään ihmeellistä ole. Hyvin usein käy niin, että morsian vasta vihkimisen jälkeen tohtii katsoa sulhastaan kasvoihin. Liisa.
Vihkimisen perästä tahtoi herrasväki "koolata" vasta vihittyjen kanssa. Ne asetettiin rinnatusten istumaan viinilasit kädessä ja temppu alkoi arvokkaammista ja viimein kävivät talonpoikaisukotkin tokaisemassa lasiaan yhteen, niin kiireellä, kuin olisi ollut pelko, että otetaan heidän kädestään pois, kun se ilmankin tahtoi loppua ennen kuin herrasväeltä.