United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jumala teitä siunatkoon", virkkoi Elsa. Samassa ovi avattiin ja Valpuri astui sisään. Ilohuudolla hypähti Elsa pystöön ja juoksi Valpuria kohden, vaan tämä väistyi pelvosta huudahtaen. "Tule rintaani vasten lepäämään, siitä poistamaan surun monivuotista routaa", huudahti Elsa. "Vaimo-parka!" virkkoi Valpuri. "Miksi noin minua hyväilet? olemmehan melkein oudot toisillemme".
Saittehan te kirjan, näitte Jo naimaluvan meillä olevan ja Sukulaisuutemme jo katkaistuksi? ERLAND. Voi, poikaseni! Kohtaloas vastaan Miehuudell' itses varusta! Et saa Sa Valpuria naida. Serkkuutenne Purettu on, mut ristilapsekset Te oletten; yht'aikaa sama vaimo Kasteesen teidät toi; rist'äitinä On Helvig rouva molemmille ollut. Ei lupakirja virka siitä mitään, Ja kirkko kieltää moisen naimisen.
HAKON. Niin totta, kuningas kuin KNUUTI. Suosiolla Olette, teidän armonne, mun suonut Vapaasti puhua; siis pyydän loppuun Mua kuulemahan. Teidän armonne Suloista Valpuria rakastaa Se luonnollist' on; hän on ihana. Te Aksel Thordinpoikaa vihaatten Se luonnollist' on; hän se onnellinen. Te toki voittavanne luuletten Se luonnollist' on; tehän voimallinen.
Kun rovasti oli toimittanut vihkimisen, alkoivat viulun ja klanetin säveleet kaikua pirtistä. Kohta oli nuorten ilo korkeimmillaan. Ilokyyneleet kohosivat Elsan silmiin, hänen katsellessaan Valpuria valittunsa rinnalla. Juhon äiti silloin tällöin riuhtoi Elsaa hiasta ja onnelliset äidit katselivat silloin toisiinsa ja sitte taas lapsiinsa.
"Kaksikymmentä vuotta olemme eläneet onnellista elämää", aloitti Helena. "Valpuria olemme kasvattaneet, hänestä olemme nähneet vanhempain huolet ja ilot. Hän on oppinut meihin katsomaan suuremmalla luottamuksella kuin keneenkähän muuhun. Ja nyt nuo kummankipuoliset hellät siteet pitää revittämän! Minä olen syyllinen.
AKSEL. Se kummallista onko teistä, että Isäinsä maahan Norjan poika palaa? KNUUTI. Mä tiedän, miksi maasta läksit. Ah! Niin oivaa nuoren pojan tarkoitusta Kaikk' kirkon veljet kiittäkööt. Sa poissa Olollas tahdoit häätää synnillistä Halua sulo Valpuria kohtaan. Siin' oikein teit, teit hyvän, kauniin työn. Mut, poikaseni, palannut nyt olet? Viis vuott' on tok' jo kulunut, niin oikein!
Tuoll', armas, seppelehen ikuisista Enkelit sitoo sinisirkkuisista; Ei siihen koske miekka himoisen. Siell' Aksel, kirkastumia vastaas tullen, On ansaitseva sinut, ainoisen, Miss' sula rakkaus ei rikos mullen. Hyvästi, Valpurini! Wilhelm tulee, Valpuri hänen muassaan. WILHELM. Hän viel' elää. Sa kuulitko? Hän Valpuria maini. VALPURI. Ma sain jäähyväisensä viimeisen. Oi, Aksel, elätkö?
Valpuria Ma rakastan ja Valpur minua. Kas, Hakon! Kuningas sa olet, suuren Ja uljaan uroskansan kuningas; Rehelliseltä langoltas nyt voitko Omaansa ainoaa sa ottaa hänen Morsiantansa? Kunnia sua kutsuu. Sun syntyperäs urotöihin, toimiin Sua viittaa. Viel' ei lemmenhetki tullut. Sen Onnettares oivaltaa ja kutsuu Sua uljaan Urottaren kisoihin. No niin!
Esa tuli samassa portaille, nosti Valpuria, joka puolitainnuksissa istui portailla, ja talutti häntä lesken luo. Ilosta itkien sulki tämä syliinsä kauan kaivatun lapsensa. Hän oli kuin houriossa, itki ja nauroi vuorotellen, pani kätensä ristiin, hieroi ohimoitaan ja, luoden silmänsä Valpuriin, lausui: "kuka olisi uskonut minulla tuommoinen tytär miten sovit nyt matalan majan asukkaaksi?"
Sit' ei voi sulho kyllin palkita, Jok' auttaa häntä lemmityistään saamaan. Tää oiv' on uutinen. On hyvä mulle. AKSEL palaa takaisin, puettuna toivioretkeläis-kaappuun, johon kommankynsiä on ommeltu; hänen on kädessään valkoinen sauva ja leveälierinen hattu. Jo poissa! Hakonille hauskaa sanaa Vaan riennätä; ma tulen itse. Häntä Hän lempii! Hakon Valpuria lempii! Mut Valpur lempii minua.