United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Linnaan vievän käytävän kohdalla molemmat miehet pysähtyivät. »Ettekö te ja teidän vaimonne yhtä hyvin voisi tulla meille tänä iltana?» Pietari kysyi. »Kiitoksia, kiitoksia minä en voi, Pietari Ström minä tahdon ryömiä luolaani ja » Toimittaja Höjsen astui juuri sivu. Hän tuli kadun yli heidän luokseen ja nosti hattua. »Vaali on toimitettu, hyvät herrat. Aage Storm ja Vildhagen.
HURMERINTA. Minä teen oikein kirjallisen lausunnon, niin voin paremmin muodostaa ja punnita kaikki. Aivan niin, herra toimittaja, ja kirjoittakaa hyvin nöyrästi ja alamaisesti. Eihän täällä ole vielä ketään. No minä menen piika Maijaa puhuttelemaan vielä. Vai niin, vai pormestarin kamarissa. Naatus jo on täällä. Tulkaa sisään! Pormestari, tule sinäkin kuuntelemaan, olethan sinä osakas.
KANTTORI. Johtokunnan on siis hankittava uusi toimittaja. KAUPPANEUVOS. Naatus on aivan omiaan. POMMERI. Niin tosiaan. Naatuksestahan me saamme toimittajan. Mitäs meidän tarvitsee etempää hakeakaan runoilijoita KANTTORI. Ketäs lehdessä ehdotetaan valtiopäiville? KAUPPANEUVOS. Ei ketään. Minä olen tiedustellut Helsingistä, kuka siellä helpoimmalla rupeaa, ja odotan vastausta.
HURMERINTA. Se on rohkea kirjoitus! Se on niin rohkeasti ja suoraan kirjoitettu, että minua ihmetytti, kun sensori laski julkisuuteen. HILLERI. Muuan minun pojistani sai päähänsä, että herra toimittaja on varmaan ollut Turkin sodassa. HURMERINTA. Nykyään kysytään rohkeata, varmaa ja horjumatonta esiintymistä. HILLERI. Nykyään ja aina. Tässä on huoneesta lasku, joka on maksettava heti.
Ell'eivät ihmiset olisi olleet typeriä, olisi Tarkki nyt novellinkirjoittaja tai sanomalehden toimittaja siksi olisi hän sopinut paremmin kuin sotamieheksi ja hän voisi myöskin nyt paremmin. Niin se on, herra!
Mutta en minä ihmettelisi, jos toimittaja itsekseen hymähtäisi ivallisesti lukiessaan molemmanpuolisia lausuntoja, joissa samaan maaliin tähtäävät ampujat tuomitsevat toistensa pyssyjä turmiollisiksi sota-aseiksi ja alkavat sitä osoittaakseen ampua toisiaan.
Mutta tämä taitaa olla melkein totta? HILLERI. Sitähän se moitti entinen toimittaja. HURMERINTA. Vai tarjositte hänellekin? No mitä hän sanoi? HILLERI. Minä en muista, me nähkääs molemmat olimme humalassa. HURMERINTA. Humalassako te olette tämän kirjoittanutkin? HILLERI. Niin, ryypiskellessäni eikös siinä näykin kahvinjälkiä? HURMERINTA. Näkyypä tosiaan. Te ryypiskelitte puolikuppisia?
Häpäisee koko kaupungin nyt, kun on uusi toimittaja täällä. Mutta ei ole minun häpeäni. HILLERI tulee vasemmalta tarjotin kädessä. PORMESTARI. Muistaahan Hilleri, mitä Hilleri lupasi? HILLERI nauraa omituisesti, joka on samalla itkua ja naurua. Hilleri on jo niin humalassa, että itkee! Kyllä minä nauran nyt, herra pormestari.
Silloin tällöin kuuli toimittaja sieltä ainoastaan muutaman sanan, mutta huomasi herrojen olevan hyvin äkäisellä päällä. Viimein tuli hänen luokseen kolme neljä herraa, ja neuvosmies Hulldén pyysi "nöyrimmästi" saada tietää: "minkä tähden herra Pilander tänään on sanomalehden varustanut surureunuksilla, jollei se nimittäin ole toimituksen salaisuuksia?"
Paitsi sitä on Eurén ollut ahkera suomentaja ja rahvaankirjojen toimittaja. Abraham Herman August Kellgren syntyi 1822 Kuopiossa, antautui jo nuoruudessaan vertaileviin kielentutkimuksiin, jota varten kahdesti oleskeli ulkomailla, ollen mainion Bopp'in oppilaana Berlin'issä, ja tuli Itämaiden kielten professoriksi Helsingin yliopistoon, mutta joutui aikaisen kuoleman saaliiksi 1856.