United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Olisipa tuokin hauskaa: lentää myllynsiiven tavalla", ajatteli August, seisoen aivan likellä myllyn siipiä ja kuunnellen, kuinka ne suhisten halkoivat myrskyistä ilmaa. Huima ajatus iski hänen päähänsä; yks kaks tarttui hän molemmin käsin myllynsiipeen samassa, kuin se lensi ohitse... Pojat kiljasivat, mutta August, hän oli jo korkealla ilmassa. Hän ei ollut niitä, jotka helposti hellittävät.
Minulla on se selvillä jo pienempiin yksityiskohtiin asti. Katselee kirjan kansilehteä. Mikä kirja tämä on? Niin, sen aivan unohdinkin. Eno antoi tämän minulle tänä aamuna. Hän sanoi, että se sopii erittäin hyvin minulle. Kiltti eno! Ei huoli siitä itse, vaikka osti. Lukee. Utopier August Strindberg Ei Aili! Tätä et sinä saa lukea. Miksikä en?
Mutta ethän sinä, August, saata noin paitahihasillasi..." "Anna hyvä ihminen, anna pian minulle joku päällystakki". Sisar parka kiireissään pyörähti pari kertaa ympärinsä tamburin permannolla, hapasi sitten naulakkoon ja sieppasi ensimmäisen vaatekappaleen, mikä käteen sattui, ja puki sen veljensä ylle. Hädissään ei kumpainenkaan huomannut, että se oli Gustavan sadekappa.
Vincent de Paula, Hermann August Francke'n vertainen katolisten kesken, oli syntynyt vuonna 1576, Povi'n kylässä Ranskan maalla.
Ei sekään ollut lystiä, se teki hyvin kipeätä, mutta August puri hammasta, katseli äitiinsä ja nyykähytti päätänsä: "älä pelkää, kyllä siitä hyvä tulee!" Katsopas, niin paljon oli hän jo oppinut itsensä-unhottamisen suurta taitoa! Ja hyvä siitä tulikin, sillä poika oli kärsivällinen, tottelevainen eikä mikään turhan naukuja.
Paavi kehoitti uudelle ristiretkelle ja erityinen vero, "Saladdinin kymmenykset", määrättiin koottavaksi pyhän maan takaisin valloitusta varten. Kolme Europan mahtavinta ruhtinasta, Saksan keisari Fredrik I, Ranskan kuningas Filip August ja Englannin kuningas Rikard Leijonanmieli, päättivät lähteä retkelle.
"Mutta, hyvä ihminen, mikäs sinulla on hätänä?" "August, hyvä August, tulipalo!" Pormestarilla oli juuri teelasi kädessä, mutta semmoisena kuin se teelasi oli, semmoisena se kirposi hänen kädestänsä lattialle, ikäänkuin olisi tahtonut ensimmäisenä soittaa hätäkelloa. Tulipalo? Mitenkä se oli mahdollista?
"No mutta olettepas te nyt ihan ihmeellistä väkeä! Enhän minä ole aikonutkaan sanoa hänelle, en yhtään pahaa sanaa. Mistä sen olette saaneet, että minä hänet nyt panisin vankihuoneesen!" "Voi sentään kuinka teillä on hyvä sydän", riemuitsi mamseli Nikander. "No niin August, tiesinhän minä, että sinä olet hyvä", puheli Gustava, ja nuo hyväntahtoiset olennot taputtivat taas pormestaria.
Hän taisi mennä vaikka tuleen ystäviensä edestä, ja jos hänen äitinsä olisi sanonut hänelle: "August, tänään sinun täytyy lukea koko päivä, etkä saa ruokaa ennen kuin huomenna!" niin hän olisi suudellut äitinsä kättä ja vastannut iloisella, reippaalla tavallansa: "kernaasti, äiti, koska sinä niin tahdot."
August näytti hetken aikaa neuvottomalta, mutta kohta kirkastui hänen katsantonsa, hän vei Wielopolskin muutamia askelia syrjään ja kuiskasi hänelle jotakin korvaan. Se vaikutti. Puolalainen vaikeni, katseli milloin kuningasta, milloin Bertelsköldiä synkein ja epäluuloisin silmin ja lähti salista, uhkaavasti ja kopeasti liikehtien.