United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mamseli Nikander pysähtyi ovella ja kääntyi ympärinsä. "
Ja yhä tiheämmin kajahtelivat eläköön huudot ja yhä iloisemmaksi kävi Sillfors. Mutta pormestarin ruokasalissa oli hommaa ja hoppua. Gustava ja mamseli Nikander väittelivät keskenään. "Sinä et saa puuhata; hyvä ihminen, sinä et saa puuhata", puheli mamseli Nikander. "Vähänkös sinulla on ollut huolta, lapsi parka? Voi sentään!" "Niin, mutta pitäähän minun saada jotakin August paralle illalliseksi.
Hän istahti tuolille keskellä salin lattiaa, Sitnikow'in paperit kourassa. "Gustava!" huusi hän. Gustava tuli ja hänen perässään mamseli Nikander, joka ei enää luopunut Gustavastaan. Punaisina ja pöhössä itkusta olivat hyväntahtoisen mamselin silmät. "Gustava", virkkoi pormestari, "menepäs käskemään palomestaria tänne!" Gustava yritti mennä, mutta mamseli Nikander ei laskenut.
"Voi sentään!" yhtyi mamseli Nikander samaan rukoukseen. "Onhan tässä tarpeeksi hirmua yhdeksi illaksi.
Keveästi riensi nyt mamseli Nikander kutsumaan palomestaria, joka uskollisena virassaan yhä vielä oli palopaikalla. Ennenkuin hän tuli sisään, oli mamseli Nikander jo ennättänyt lohduttaa häntä. "Tulkaa, tulkaa vaan rohkeasti", puheli hän, "älkää peljätkö, hän on niin hyvä, voi sentään, kuinka hän on hyvä! Ei hän toru, ei hän toru!" Palomestari tuli ja pysähtyi tamburiin.
Ja niin he häärivät ja hyörivät, kaksi hyväntahtoista ihmistä, eikä aikaakaan, niin oli tarjotin löydetty, sen päälle levitettiin puhdas servetti, ja siihen laitettiin yksinkertainen illallinen pormestarille, joka on niin hyvä, voi sentään, kuinka hän on hyvä! Jo oli Gustava viedä tarjottimen sisään, mutta mamseli Nikander pysäytti hänet.
Tämä kertoi muille, ja niinpä oli aptekari pian saanut yleensä tunnetuksi nimeksi "Minä Jussi". Oluet tulivat, ja aptekari oli iloissaan, nähdessään kuinka suuren avun hän oli tehnyt hikoileville ja janoisille sammuttajille. Mutta vanha mamseli Nikander tuli myöskin, kaupungin helläsydämmisin ihminen.
Hänellä on heikko vaimo ja pieni lapsi, pieni, pieni, pieni, niin kaunis tyttö, tuommoinen. Ja hän on sentään oikein hyvä mies. Ettehän te vie häntä raastupaan?" Ja mamseli Nikander laski kätensä pormestarin olalle ja katsoi häntä jälleen hellästi silmiin. "Niin, ethän sinä ole paha", puheli Gustava toiselta puolen ja taputti häntä olalle. Pormestari menetti malttinsa. Hän hypähti ylös.
Minä olen muistava teitä". "No jumalan kiitos!" huokasi mamseli Nikander ja taputti palomestarin märkää olkaa. "Voi sentään, kuinka te olette hyvä!" Pormestari nousi. Hän haki silmällään paikkaa, jonne laskisi Sitnikow'in paperit, mutta ei ollut missään turvallista sijaa. Vihdoinkin hänen kasvonsa kirkastuivat.
"Vai ei mitään? Kyllä minä tiedän. Voi sentään!" "Tuota ... Gustava tuolla..." "Armas Gustava!" huudahti mamseli Nikander ja riensi Gustava neiden luo, ja tälle hän sai nyt purkaa sydämmensä hellyyden. "Armas Gustava! Voi kuinka tämä on hirmuista!" Ja hän suuteli armasta Gustavaa ja itki, itki ja suuteli. Ja armas Gustava ei osannut muuta kuin tehdä aivan samaa.