United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tehden liiton Numidian kuninkaan Masinissan kanssa sai hän hyvän apulaisen, hyökkäsi yöllä kartagolaisten leiriin, poltti sen ja hävitti melkein koko heidän sotajoukkonsa. Silloin heidän täytyi hädissään kutsua Hannibal takaisin.
Heidän isänsä ei kai mene milloinkaan markkinoille eikä heidän äitinsä istu hädissään odottelemassa, niinkuin minun äitini saa tehdä... Mitäs jos menisin heidän kyökkiinsä ja pyytäisin lupaa, saada istua siellä kunnes isä tulee? Akkunasta kyllä näkisin ulos. Ja hän meni sisään eräästä ovesta, jonka hän arvasi vievän kyökkiin.
Mutta kun viimeinen asiamies maanalaisella rautatiellä oli lähettämäisillään hänet rajan yli Canadaan, pääsivät takaa-ajajat hänen jäljillensä. Hädissään ei tiennyt asiamies muuta neuvoa kuin panna hänet menemään tyhjässä tynnyrissä, johon oli lävistetty hienoja reikiä. Tynnyri lähetettiin ynnä parin tusinan kanssa muita semmoisia, nauloilla täytettyjä, rautateitse Canadaan.
"Ei, ei, äiti, anna minun olla, minä tahdon käydä setä Aaltosen tykönä ... minä tahdon katsoa setä Aaltosta ... päästä, äiti, minut sinne, hänellä on niin ikävä siellä", koki Helmi hädissään sanoa. Kapteeni oli pöhnässä kuten ennenkin. Vaikka päivä oli jo puolessa, ei ollut hän vielä pukenutkaan. Aamutakki yllä, housut ja kengät jalassa, istui hän keinutuolissa puolihorroksiin vaipuneena.
Viimein oli pieksäminen lopussa, sitte kun Anna Kaisa oli korvosta syytänyt vettä rynnistäjäin korville ja emäntä hädissään nokisella uuniluudalla molempia sohinut. Tarpeetonta on tässä kertoa asian lopullista selvittelyä, joka nyt tapahtui Hyvärisen tuvassa. Lapset ja rahtilaiset siinä näyttelivät hyvin huomattavaa osaa.
Kun paraiksi pääsivät pihaan ja saivat hevosen pysäytetyksi, juoksi pieni poika kääsyjen viereen; hänen silmistänsä valuivat suuret vesikarpaleet. Elsa tunsi kohta Matin ja riensi alas kääsyistä. "Minä olen täällä odottanut sinua, kun äiti kuoli k:lo 4:jän aikana!" "No, joko äiti nyt kuoli?" kysyi Elsa. "Heleenako kuollut?" huusi hädissään mamseli.
Häneltä oli kuollut mies, oli kuollut lapset, ja yksinään oli hän jäänyt mökkiin, armoleipää nauttimaan. Mutta hänellä oli vahva turva tuskissaan ja hädissään, sillä hän toivoi kerran pääsevänsä siihen vapaasen asuntoon, jossa ei ole eroitusta köyhän ja rikkaan välillä, jossa ei ylönkatsota ketään ja jossa ei tauti, kivuloisuus, eikä köyhyys ja murhe vaivaa.
On meillä tapa semmoinen: sen on pantava, ken on antaja. Sinäkö sen annatkin? Saathan odottaa ukkoa panemaan jos luulet paremmin osaavan. Ei se vaan en minä kuitenkaan vento vieraan antimia ota, sanoi Marja kuin hädissään. Vento vieraanko? kun oman heimosi miehen! Mistä minä tiedän, mitä heimoa olen. Mutta minä tiedän ja näen. Mitäpä nähnet?
Ravintolan isäntä juoksi hädissään sinne tänne, piiat kyökistä tulivat katsomaan, vieraista muutamat menivät pois, toiset kokoutuivat kaatuneen ympärille. "Jokohan hän on kuollut?" kysyi eräs. "Ei taida sentään vielä kuollut olla", vastasi Kokka, joka ensimmäisenä asettui säikähdyksestä ja nyt kyykistyi koettelemaan Hovilaisen suonta ja sydäntä.
Tahdotteko tekin?» kysyi hän toiselta. »Hyvänen aika, mitä muutamat padat riittävät neljälle tuhannelle miehelle!» Yhä useampia sotamiehiä tuli ja Iikka jatkoi hädissään: »Menkää jo muidenkin luo. Täällä ei enää ole mitään.»