United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne olivat jäykät sanat ja ne koskivat kovasti vaimoon, hänen siinä seisoessaan hädissään. Hän vastasi: »Tahdotteko suruani lievittää riistämällä kunniani? Jos pyydän lastani takaisin, niin ei teillä sentähden ole mitään oikeutta syyttää minua kavalluksesta. Jos minä tahtoisin kavaltaa teitä, mikä olisi estänyt minua tekemästä sitä jo ammoin?
Kuinka todella olisin saattanut istua rauhallisena keskusasemalla odottamassa synnyinkaupunkini pommitusta; johon pelkkä ajatus siitä kauhun tuskasta, mikä sellaisissa tilaisuuksissa esimerkiksi synnytyskipuja kärsivät vaimot tai kuoleman kanssa kamppailevat ja yleensä tautivuoteella olevat ihmiset saavat kokea, ajatus siitä, miten hädissään katuja pitkin juoksevat äidit hakevat lapsiaan, miten palavien rakennusten yläkerroksista ihmiset heittäytyvät alas räjähtävien pommien keskelle; ja pelkkä ajatuskin olisi pitänyt minua pöyristyttää ja herättää minussa levottomuutta.
Ja kun tuuli, jolla oli kiire, koetti hädissään tempautua irti tästä odottamattomasta esteestä, huojuivat oksat kovasti ja koko runko notkahteli. Tuuli ulvoi ja koivu natisi. Lehvistössä kävi kova kohina. Mutta koivu piti puolensa. Silloin tällöin irtautui kuitenkin joku yksinäinen kellastunut lehti. Ja tämän onnettoman valitsi kiukustunut tuuli nyt uhrikseen.
Tulehan nyt näyttämään itseäsi.» Setä veti käsipuolesta, mutta Santra ponnisteli vastaan. »No noh.» Setä rupesi nauramaan. »Taitaa tämä olla emännän alku. Tulepahan nyt näyttelemään itseäsi. Vasikka naamaansa häpee.» Hän veti tytön keskilattialle. Santra oli hädissään, punasteli ja peitteli kasvojaan. Valee nauroi ja setä nauroi.
Hän virkahti ikäänkuin Siikalahdelta kysyen: »Tulevatkohan maksamaan tuon Valkolaisen velkaa, tuota?» Sitä ei toinen sanonut tietävänsä. Klitsi oli hädissään siksi, kun ei tietänyt, ovatko ne hänelle vihoissaan vai mitä ne ajattelevat nuo Varpulainen ja Hautalainen, joiden ystävä hän ei ollut, mutta joiden vihollinenkaan ei hän olisi tahtonut olla. Miehet olivat jo tulleet puotiin.
Hän tahtoi nousta jotakin ottamaan, mutta ei voinut, sillä jalat eivät häntä kannattaneet. Minulla ei ole voimia, sanoi hän uudestaan hädissään. Odottakaas, sanoin. Ja minä avasin oven ja huusin pukijaa. Tuokaa minun sampanjani, sanoin, ja odottaessani pitelin Crangierin kättä, joka vapisi kädessäni kuin pelästyneen linnun ruumis. Teidän on juotava lasi, sanoin minä: se antaa teille voimia.
Se oli menehtymäisillään ja oli nähtävästi heittänyt kaiken toivon. Kummallinen ihmisen tapainen valitus-ääni pääsi sen suusta, joka oli täynnä multaa ja roskaa tuosta alituisesta lankeemisesta. Se ojensi kipeitä takajalkojaan ja liikutti hädissään pitkiä korviansa edestakaisin ja katseli sill'aikaa jäniksen kaikella arkuudella niitä molempia, jotka seisoivat sen vieressä.
Herrasväen puolella on ihan pimeä. Mikä kumma häntä nyt vaivasi... Suotta antaisin hänen hädissään huomiseen asti olla... Mikä ihme vaan liene niin hänet sille tuulelle saattanut Säpsähdin sentään ensin vähän... Olisi toinen enemmänkin säikähtänyt... Tulee kaikessa rauhassa morsiantaan tervehtimään ja täällä Kaikellaista sattuu Joku tulee... Hän varmaan SELMA. Pekka! Sinä olet täällä!
MEFISTOFELES. "Vaan Herra ties, on syy vähemmin mun kuin sun!" MARTTA. S' on valhe! haudan suulla valehdella! MEFISTOFELES. Kenties, jos oikein tunnen noita, houri Hän hädissään, kun kuolo häntä kouri. "En saanut" virkki "jouten tollotella, Vaan lapset laittaa sain ja lapsilleni Myös leipää, niinpä oikein tukevaa. Olisin ees rauhass' saanut syödä osuuteni!"
Hädissään hän taputtaa Georgia molemmin käsin poskille puhuen hellästi: Kulta rakas Georg, sinä et tiedä mitä teet! Et sinä tiedä. Mutta ei se mitään auttanut. Helena aukasee hänen kätensä, nousee ylös ja erottuu nopeasti hänestä. Menee sitten ikkunalle ja syrjäyttää uudinta. Katso, kuinka kaunis auringonlasku siellä on. Pitäisi mennä kävelemään