Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
"No, mitä aiot tehdä häntä auttaaksesi?" sanoin minä vaimolleni. Viimeksi mainittu oli juuri astunut huoneesen, puhuteltuaan nuorta, kalpeaa vaimonpuolta, joka oli puettu vaalahtaneesen mustaan hameeseen ja oli tullut minua tapaamaan siinä hyvin tavallisessa luulossa, että ma olin "The Atlantic monthly" sanomalehden toimittaja.
Minun täytyy, sillä ompelijatar lupasi tulla presiis kellon lyönnille. HILLERI tulee pormestarin kamarista. HURMERINTA. Eikö täällä ole yhtään poliisikonstaapelia? HILLERI. On, herra toimittaja, on täällä yksi poliisikonstaapelikin. Minä olen iät ja ajat odottanut, että tuo kauppaneuvoksen härkä siirtyisi muualle, mutta ei.
HILLERI. Kyllä, herra toimittaja humalassa. HURMERINTA. Ahaa! Te olette se profeetta! HILLERI. Niin, herra toimittaja, aina humalassa profeetta. Ja kauppaneuvoksen härkä on nyt täällä pihassa, jos herra toimittaja haluaa nähdä HURMERINTA. Saanko luvan kysyä nimeänne? HILLERI. Hilleri on nimeni, herra toimittaja. HURMERINTA. Hyvä! Onko teitä kaksi? HILLERI. Meitä on, herra toimittaja, seitsemän.
Sanomalehden toimittaja ja postimestari tulivat eukkoja vastaan, ja postimestari kuului ehdottavan, että sanomalehti ilmestyisi sinä päivänä "mustareunaisena, yleisen surun merkiksi." Kauppaneuvoksettaren talossa oli kohta koko ompeluseura koolla. Kauppaneuvoksetar olikin hyvin liikutettu siitä yleisestä osanotosta, jota hän sai osakseen, ja kiitteli kaikkia Polly-vainajan puolesta.
Mutta minulla ei ole antaa takaisin viittä penniä vaan kyllä herra toimittaja voi kai ottaa sen tästä kymmenestä markasta? HURMERINTA. Eikö mitä, pitäkää vain kokonaan se kymmenen penniä. Ei ei, liika on aina liikaa. Herra toimittaja antaa sitten joskus, kun rahoissa paremmin sopii. Päivää, Hilleri! Oletteko lukenut eilisenpäiväistä lehteä? HILLERI. Luin minä »Soopankeittolaitoksesta».
Tiedetään myös, että mainittu patarouva, jolla on hyvä silmä ruutukuninkaaseen..." Olkaa hyvä ja huomatkaa: Rouva ja Kuningas! Se on komeaa. Hyvät herrat, olen niin lainkuuliainen alamainen kuin muutkin, mutta minä väitän, että Riksfiskalen on Ruotsin paras sanomalehti ja sen toimittaja, maisteri Bollfras, on todellinen isänmaanystävä, jota hänen kansansa aina tulee kiittää.
Lähinnä raamattua olivat katkismukset, virsikirjat ja postillat tärkeimmät kansamme uskonnolliselle elämälle. Vanhimman suomalaisen katkismuksen julkaisi v. 1574 Paavali Juusten, Mikael Agricolan aikalainen ja vihdoin hänen jälkeläisensä Turun piispan-istuimella. Vanhimman suomalaisen virsikirjan toimittaja taas oli Turun koulun rehtori Jaakko Suomalainen eli Finno.
NEITI SALMELA. Heittäkää pois tuo naama. HILLERI. Minä vien naamani kokonaan pois. Hyvästi, neiti. NEITI SALMELA. Elkää menkö vielä, minä tahtoisin puhella muutaman sanan. HILLERI. Mutta minulla on niin tulisen kiire, sillä minä olen määrätty poliisikonstaapeliksi laivarantaan. Minun täytyy joutua. Hyvästi, neiti Salmela, hyvästi. Herra toimittaja on tuolla kamarissaan. Se olen minä.
Toimittaja kehui kirjoitustasi kerrassaan mainioksi ja pyysi minun sanomaan sinulle hänen kunnioittavimmat terveisensä arvokkaalle kirjailijattarelle, kuten hänen sanansa kuuluivat. Kaikki ennustavat sinulle loistavaa kirjailijauraa. Eläköön rouva Elisabeth Modén! Eläköön, eläköön! Hiljaa, hiljaa! kuului Liisan ääni.
Kirkkoherran molemmat nuoremmat pojat, ylioppilaat, olivat olleet kotona jo kuukauden alusta saakka, ja juhannuksen ajaksi oli myös vanhin poika, maisteri, joka oli sanomalehden toimittaja eräässä suurenlaisessa maaseutukaupungissa, ottanut loma-aikaa kuukaudeksi, saadakseen levähtää kotonansa maalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät