Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
HURMERINTA. Minä luulen, etteivät ne Hillerille mitään siitä ja mitäpä ne Hillerille voivatkaan? HILLERI. Minkä ne minulle voivat! HURMERINTA. Ja minä selitän, että minä outona ja aivan vasta tulleena paikkakunnalle HILLERI. Aivan niin, herra toimittaja, sanotte että mistä sen tietää, mikä on totta mikä valetta.
Nämä mietteet ovat johtuneet mieleeni ajatellessani mitä kiitosta »Suuren Suomalaisen» toimittaja on saanut kaikesta siitä työstä, jota hän asiansa hyväksi on vuosikausien kuluessa suorittanut. Varsinaisena kirjailijana hänen merkityksensä ei, niinkuin ennen jo olen huomauttanut, liene ollut aivan suuri.
HILLERI. Sattuu se minullekin, herra toimittaja. HURMERINTA. Mutta oletteko kysynyt neuvoja tohtorilta? HILLERI. Tohtori sanoo, että minulla on vika korvissa. Minun pitäisi pitää ne tukossa. HURMERINTA. Silmät teillä näyttävät omituisilta. HILLERI. Tohtori määräsi silmälasit, vaan ei löydy minulle sopivaa numeroa. HURMERINTA. Teillä on kuusi lasta? HILLERI. Kuusi poikaa, herra toimittaja.
HILLERI. Se entinen toimittaja siihen jotakin sorkki, mutta se on niin sotkuista käsialaa, että on oikein ihme, ettei siitä miehestä ole tullut sen korkeampaa virkamiestä. HILLERI. Mikä kaiken kauhea? HURMERINTA. Kaikkien sota kaikkia vastaan! HILLERI. Kauhea sota? Olipa hyvä, ettei pantu lehteen vai mitä herra toimittaja äsken sanoi?
Tuo alituinen edusmiesten tulva olisi voinut panna kovahermoisemmankin miehen kärsivällisyyden koetukselle, kuin mitä oli »Suuren Suomalaisen» toimittaja. Ja täytyi minun ihmetellä, kuinka kärsivällisesti hän osasi tätä yleisöään palvella.
HURMERINTA. Ehkä kaikki veljeksiä? HILLERI. Kuusi niistä on veljeksiä. HURMERINTA. Onko nuohooja Hilleri teille sukua? HILLERI. Herra toimittaja, hän on aivan samaa lihaa ja luuta kuin minä. Minä olen nimittäin just nuohoojakin. HURMERINTA. Oletteko vielä muutakin kuin profeetta, nuohooja ja vahtimestari? HILLERI. Mitä vain milloinkin tarvitaan. HURMERINTA. Annetaanhan olla toisiin.
Ainoastaan muutamia päiviä sitten lakkautettiin "Vapaa Sana" niminen sanomalehti Memphisissä sen tähden, että se piti mustien puolta. Sen naispuolinen toimittaja, Iida B. Wens, ja hänen kirjanpainajansa karkoitettiin pois kaupungista. Joukko kaupungin paraimpia porvareita kokoontui puuvilla-pörssi-taloon ja julisti tuon kuuluisaksi tulleen tuomion. Niin kuuluu Chicago-lehden synkkä kuvaus.
Uhripappien oli kuitenkin lupa nousta maihin niemen puoleltakin, ja kun Jorma aikoinaan oli ollut ylin uhrien toimittaja ja pyhän vuoren korkein kaitsija, astuivat miehet vuoren piiriin lähimmästä paikasta läheltä niemen kärkeä. Ei ollut Jorma, sitten kun heitti tietäjän toimen veljensä pojalle, näiltä paikoin moniin vuosiin vuorta lähestynyt.
"Kylläpähän siitä tulisi", sanoi sanomalehden toimittaja, ajatteli hän; "siis siitä ei wielä ole tullut mitään, sen pitäisi wasta tulla! Kummalista! Minun ymmärrykseni mukaan sen olisi pitänyt jo tulla siksi, mitä siitä woi tulla mutta jos en minä ymmärtäisikään, jos olisinkin tuhmempi muita ihmisiä?
Olipa mielestäni varsin omituista, että "Siveellisen aarre-aitan" toimittaja, kaikessa salaisuudessa luonnollisesti, oli lausunut saman arvostelun "Suuresta kansanvallasta", mutta vaikka olinkin varsin herkkäpuheinen tämän miellyttävän ystävän parissa, olin kuitenkin niin varovainen, ett'en maininnut siitä mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät