United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Ei, ei mutta onhan niitä toisiakin » He olivat Höjsenin asunnon kohdalla. »Ettekö käy sisään, Vildhagen, niin voisimme puhua tästä asiasta vähän tarkemmin?» »Kiitoksia.» Myrsky yltyy. Aallot kohoavat yhä korkeammiksi ja tulevat yhä pitemmiksi. Ne näyttävät rientävän kaukaista maalia kohden huimaisevaa vauhtia. Ne ovat lakkapäitä ja näyttävät petoeläimiltä, jotka paljastavat hampaitaan.
Myös Kornelia lähti puutarhasta; Vik, hänen sisarensa, Vildhagen ja rouva Tvet kuuntelivat sitä vastoin hartaasti Strandin esitystä »pyhästä valtiokirkosta» ja »pyhästä virasta». Kornelia seurasi polkua, joka vei merenpuoleisille kukkuloille. Aurinko meni juuri mailleen. Alin punottava pilvivyöhyke muodosti tornia, harjoja ja kattoja. Värien hehku kävi yhä voimakkaammaksi.
Kornelia nousi taas ylös ja jäi seisomaan lattialle. »Mitä te tarkoitatte?» hän kysyi. Vildhagenin katse alkoi tapansa mukaan etsiä lattialta jotain, jota se ei koskaan löytänyt, ja matami Tvet katseli ympärilleen suurella, kristillisellä katseella, joka sanoi: »Hän kysyy, mitä te tarkoitatte.» »Hm, hm», Vildhagen taas alkoi, »usko on kallis lahja »
Paitse häntä oli vielä saapuvilla Vildhagen, pappi Fonn ja hänen virkaveljensä, kaupungin toinen äsken tullut pappi Strand. Tämä oli roteva pieni mies, jonka käytös unohduksen hetkenä muistutti milloin vallattoman ylioppilaan milloin hauskan, hiukan karkean laivurin käytöstä. Hän oli, ennen iloiseksi ylioppilaaksi tulemistaan, ollut merimies.
Suuri työväen paljous jonka luottamuksen hän on onnistunut saamaan se on hyvin surullista.» Björnholt seisoi suu auki. »Holtko? Holtko konkurssissa?» jupisi hän aivan hiljaa. »Herran sormi » Björnholt tarttui hänen käteensä. »Kiitoksia, Vildhagen. Te olette kallio. Minun täytyy mennä kotiin. Käykää katsomassa. Me voitamme, Vildhagen, me voitamme, hitto vieköön, sittenkin.»
Puuseppämestari Vildhagen, joka tähän saakka oli ollut tunnettu erinomaisen huonoista huonekaluistaan, piti kerran esitelmän »kuolleesta kristillisyydestä», ja siitä tapauksesta sai alkunsa uskonnollinen liike, joka ensin valtasi keskisäädyn, mutta sitten useampien nuorempien pappien kautta tuotiin vanhoihin taloihinkin.
Kuin ei näihin aikoihin supista liikettään eikä vähennä työpalkkaa !» »Te olette varma, te, Vildhagen. Vain niin. Konkurssi. Sepä oli hittoa. Teistä tulee valitsija, Vildhagen. Ketä te valitsette?» »Ehdollisesti Aage Stormia.» »Ehdollisestiko?» »Niin jos teidän puolueenne suostuu varmaan mieheen hänen rinnalleen.» »Aha. Mutta minä en suostu kehenkään virkamieheen, sen te tiedätte.»
»Ei, se on totta. Mutta Strand ?» »Hän on uusi tällä paikkakunnalla.» »Totta sekin. Hm » Björnholt pureskeli raivostuneena partaansa, puristeli keppiään, niin että rystöt kävivät valkeiksi, ja löi vihaisesti viattomia pikku kiviä, joita oli tiellä. Hän lausui sanat tuimasti sanoessaan: »Niin te itse, Vildhagen ei suinkaan teitä saisi » »Ei, ei, herra yliopettaja minä pyydän kauniisti puolestani.
Strand pohti kirjoitusta naiskokouksissaan, Fonn hengellisillä kävelymatkoillaan, Vildhagen ja matami Tvet käsittelivät sitä käsityöläisten taloissa, joissa tilaisuuksissa juotiin paljon kahvia ja puhuttiin paljon ylösrakentavaista. Vikinkin taloon ulottuivat keskustelut Knut Holtista.
'Esimerkkiä, tosiasioita', Strand säesti. Mutta sepä olikin vaarallinen vaatimus. Mahdollisesti oli Knut varustautunut. Malliahan ei puutu, ja hän oli ne huomannut. Sitten he tulivat nimeä mainitsematta, mutta ilki elävinä ja joka miehen tuntemina, kaikki teeskennellyn oikeauskoisuuden ilveilijät, Björnholt ja Vildhagen etunenässä. Minä vaan ihmettelen, etteivät he murhanneet häntä paikalla.