United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jahkahan jäähtyy, niin katsotaan." Kun katsottiin, oli kaksi vähän sinne päin, vaan toiset ei nimeksikään. Vikahan siinä oli, missä vika. Tiesi kait sen; ei suinkaan se permannolle ilman. "Kyllä minä nyt jo huomaan, aha! Oppia niissä kaikissa tarvitaan. Mutta tekijäänsä näkyy neuvovan valmis työkin. Jahkama koetan toisen kerran!"
Tohtori Corvisart voi kertoa, että minulla on hitain valtasuoni kaikista hänen hoidokkaistaan." "Ja että te syötte nopeammin kuin kukaan, sire", sanoi muuan leveämuotoinen ja hyväntahtoisen näköinen mies, joka oli kuiskaillut marski Berthierin kanssa. "Aha, te veitikka, senkö kepposen nyt olette keksinyt?
LIINA. Aha, Anna-Maija kävi kai talon katsojaisilla, mihin paikkaan rukin asettaisi. ANNA-MAIJA.
Voudin kynsiin et joudu! Liisa. Jospa sen voisit estää, millä voisin sinua sitten palkita! Juhana. Ei nyt ole aikaa palkkaa ajatella. Mene nyt vaan piiloon! Liisa. Niin, niin! Wasjka. Aha, täällä te olette kaikki kolme! Juhana. No, perhana! Matti. Kuinka varomattomia olimme! Wasjka.
Laulun jälkeen hän jäi seisomaan pianon ääreen ja puheli hiljaa Hannan kanssa. Joka kerran kuin hän uskalsi lausua jonkun arvelun, punastui hän korvia myöten teki mieli sanoa kaulustakin myöten, ja herttaisin tuhmuus kuvastui hänen kasvoihinsa. »Aha,» Knut ajatteli, »tästähän selviää hänen käsittämätön rakkautensa vuonohöyryyn.»
Ettekö te siis ollutkaan Pohjanmaalla? sanoi neiti Hanna avaten silmänsä niinkuin peljästyessä. Olin kyllä, sitä ennen. Niin, niin: sitä ennen. Tuota noin sehän taisi tulla lyhyeksi se visiitti? Olisin ehkä jäänytkin, mutta kun tämä tuuma tässä tuli väliin että teidän piti lähteä? ja te läksitte ihan yksin? Veljeni kanssa. Aha. No no tuota noin te matkustitte sitten yhdessä Turkuun? Niin.
"Puhdistanhan vierasten herrain takkeja", selitti puolustuksekseen hajdú. "Kas, jotain putosi toisen takin taskusta", sanoi esiin juosten Liza ja otti ylös pienen taskukirjan lattialta. "Aha!" sanoi hajdú, "se putosi varmaankin herra Kálmán Sós'in taskusta". Kirjan kanteen oli kultaisilla kirjaimilla painettu: "Päiväkirja".
Kaikki tulee tarkasti toimitetuksi. Kosmin. Vouti. Aha! Nyt saan kellarin tyhjäksi. Sinne pitää tuo lintunen panna istumaan. Silloin ei hän ainakaan voi vastustaa. *Juhana, Liisa, Wasjka.* Juhana. Nyt ei ole aikaa kuhnailemiseen. Ainoastaan tunti on jälellä. Liisa. Tokko sitäkään? Juhana. Nyt siis toimeen! Mutta kuinka? Liisa. Nyt minä koetan avaimen saada. Juhana. No, mene sitä ottamaan! Wasjka.
Ken siellä? HANNU. Mikä hirvittävä ääni! Sydämmeni pakahtuu pelosta! Aha, voisin hiipiä täältä yhtä rauhallisena pois ... kuin tänne tulinkin! Rohkeutta, Hannu, rohkeutta! KAARLO. Ken kysyy? HANNU. Sitä kysyy Ahti, koskenhaltija. Astu esiin silmieni eteen! Haa, Ahti! Ahti! Ja aivan tulipunaisena! Voi minua! Nyt on loppuni tullut! Minä olen kuollut ... aivan kuollut!
Hän oli jo ehtinyt avaamaan nurkkakaapin, ottanut sieltä suuren taskumatin paloviinaa ja istui nyt pulloineen pöydän ääressä selin minuun. Tuontuostakin puistatti väristys hänen ruumistaan ja hän ähki raskaasti. Vähänväliä hän vei pullon huulilleen ja joi raakaa väkijuomaa pitkin siemauksin. Minä astuin likemmäksi, menin ihan hänen taakseen ja lyöden häntä olkapäille huudahdin. »Aha!»