United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli taasen niin hiljaista, ettei kuulunut muuta kuin vartijain hiljaiset vihellykset kellarin edustalta. Vinitius päätti taaskin kulkea ihmisjoukon halki apostolin luo vaatiakseen häneltä apua, mutta äkkiä hän näki ikäänkuin syvyyden aukeavan eteensä, ja silloin hänen jalkansa lamaantuivat.
Taistellen ja peräytyen, niinkuin jo sanoin, tapasi hän takanansa kellarin portaat, ja kun ovi oli auki, tempasi hän avaimen mukaansa, ja sulkeutui kellarin sisään. Kun pidettiin hänen nyt olevan varmassa paikassa, jätettiin hänet rauhaan. Vai niin sanoi d'Artagnan häntä ei siis tahdottu tappaa, hänet tahdottiin vaan vangita.
"Erääseen Keopsin pyramidin alla olevaan labyrinttiin he ovat kätkeneet muutamia satoja ruukkuja tätä voimakasta viiniä, jolla aikoinaan Isiksen palvelijat huumasivat itsensä ilon ja rakkauden orgioihin. "Säilytyspaikan salaisuus kulkee suvusta sukuun. Yksi papitar kerrallaan tietää kellarin paikan ja säilyttää sen avainta.
Vitsaa oli vähällä tulla, mutta torumisiin se kuitenkin jäi tällä kertaa... Mitä hän siellä ... kellarin katolla ... ja ilman lupaa? Hän vain tahtoi nähdä, kun niin paljon maailmaa näkyi ... ja kun oli niin helppo päästä... Vai paljon maailmaa! ... jos olisi pudonnut ja taittanut jalkansa, se olisi ollut maailmaa!... Muistakoon sen, että jos vasta sinne kiipee, niin...!
Osaan minäkin!» riemuitsivat lapset. »Mutta nyt tulee Antero kanssa, ja sitte hän ehkä viskelee meitä oikein suurilla kivillä, kun näkee meidän menevän hänen kuopallensa. Katsokaas, hän pyrkii mukaan», sanoi joku, kun huomasi hupelon riitelevän Allin kanssa kellarin suulla. »Päästä minut! Minä lähden ulos!» kiisteli Antero.
Kellarin pohja sen takana oli jalkaa syvempi kuin toisella puolella. Inkeri horjahti. Hän olisi pudonnut, jos ei kaksi tukevaa kättä olisi ottanut häntä vastaan. Inkeri! huudahti vastaanottaja. Tuomas! Sinäkö täällä...? Joko majuri on hävittänyt Sormulankin? Etkö sinä tietänyt, että minut haettiin tähän taloon? En, en mitään siitä... Minut on saatu tänne petoksella... On täällä toinenkin.
Kaikkein vähimmin huolittiin kirjallisesta sivistyksestä sen tapainen ylellisyys oli hyvin harvinaista »vanhoissa taloissa». Holt unohti, että hän oli tehnyt itsensä syypääksi semmoiseen tekoon, jota ei läheskään niin helposti anneta anteeksi ja unohdeta, kuin petollista konkurssia tai ylellistä elämää. Hän unohti sanomalehden ja kellarin ja palonuolensa.
Enkö minä, äiti, enää milloinkaan saa kellarin katolle? ... en minä putoa... Et milloinkaan saa, muista se, koetti äiti sanoa vihaisesti ja lähti menemään keittiöön. Saanpa minä kuitenkin vielä tikapuille, sanoi Elli itsekseen, mutta kerjäläislapset kuulivat sen. Rouva! huusivat he, se aikoo kiivetä vielä tikapuille... Mutta nyt äiti vasta oikein vihastui.
Nyt sitävastoin olen kokemuksesta tullut huomaamaan, että tuntuu paljoa turvallisemmalta, jos tietää sotamiehen olevan talossa edes kolmena yönseutuna viikossa kellarin luukku ei ole lähellä kyökin ulko-ovea. Nyt osaan kyllä antaa sotaväelle sen arvon mikä sille on tuleva sekä yleisvaltakunnallisen että yksityiskyökillisen turvallisuuden kannalta.
Samalla kertaa hän oli kuulevinaan useita vinkuvia ääniä kellarin muilta puolilta, joiden laajuutta hän ei vielä tuntenut. Kreivi tiesi hyvin, että rotat ennen kaikkea pitivät ruokatavaroista, mutta hän muisti myös lukeneensa, että ne joskus kävivät elävien ihmistenkin kimppuun, erittäinkin n. s. valtiovankien, joita etupäässä säilytettiin maanalaisissa vankiloissa.