Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Björnholt riensi kaupunkiin; Vildhagen astui miettiväisenä eteenpäin ja huomasi jossain solassa seisovansa vastatusten toimittaja Höjsenin kanssa. Vildhagen tervehti ystävällisesti. »No, Höjsen, kutka te nyt asetatte ehdokkaiksenne lähestyviin vaaleihin?» »Tietysti Aage Stormin ja tohtori Holtin.» »Te olette todellakin rohkea mies, Höjsen.
Ja te, Vildhagen, teidän tavaton vaikutusvoimanne työväenluokkaan » Vildhagen pani kätensä ristiin. »Kuinhan minä nyt saisin armossa » »Saattehan te, saattehan te, kuin vaan tahdotte,» keskeytti Björnholt hänet levottomasti. »Uskallanko minä kysyä,» alkoi kirkkoväärti ja antoi katseensa harhailla joka nurkassa ja pitkin lattiaa, »ketä te jos Jumala niin tahtoo aijotte asettaa ehdolle?»
Vildhagen oli vaiti ja tarkasteli taas lattiata silmillään; Fonn vastasi: »Niin se oli meidän tarkoituksemme.» Björnholt vastasi lyödä läimäyttämällä pöytään. Hän nousi seisomaan ja puhisi kuin valaskala, ja sitten hän sanoi lyhyesti ja kieltävästi: »Hyvät herrat, minulla on kiire. Hyvästi. Minä en suostu vääriin liittoihin!» Samalla hän tempasi lehden, työnsi sen taskuunsa ja lähti tiehensä.
Kuulijat olivat aivan äärettömiin ihastuneet Björnholtin puheeseen. Hänen ystävänsä huusivat, kuin riivatut. Björnholtin jälkeen puhui Vildhagen, ettei hän niinkuin tunnettu, huolinut maallisista, ja sitten nousi Fonn ja hieroi käsiään selkänsä takana ja antoi Knutille sivulta pistoksen hienolla rakkauden tikarilla. Sitten vihdoinkin tuli Knut.
Matami Tvet ei vastannut neiti Vikin kysymykseen. Hän katsoi häneen vihaisesti ja kääntyy taas Vildhageniin. »Me puhuimme », hän alkoi saadakseen Vildhagenin taas tolalle; mutta neiti Vik taas keskeytti. »Tehän aiotte mennä naimisiin Vildhagen?» Vildhagen joutui hämilleen.
»Ei, Vildhagen, aivanhan me unohdamme hartaushetken meillä», hän sanoi. Myös Vildhagen nousi. Matami Tvet sanoi jäähyväiset kuin haukka, kirkkoväärti kuin lammas, ja molemmat tallustivat tiehensä toinen sähisten, toinen nöyränä, molemmat suuttuneina ja samalla noloina. Kuin he olivat poissa, syleili Kornelia tätiä, suuteli häntä ja sanoi: »Kiitoksia.» Neiti Vik päästi vihansa oikein valloilleen.
Linna ei enää ollut kaupungin ainoa kivitalo uusiin verrattuina se ja muut vanhat talot näyttivät aivan vähäpätöisiltä. Björnholt oli muuttanut pois. Hänestä oli tullut rehtori erään pikkukaupungin latinakouluun. Johtava mies kaupungissa oli Aage Storm, johon Vildhagen oli liittäytynyt. Strandista oli tullut rovasti ja hänen arveltiin olevan määrätty piispanistuimelle.
Neiti Vik ei voinut antaa matami Tvetille anteeksi, että hän oli eronnut heidän naisyhdistyksestään ja liittynyt Strandiin. Sen jälkeen hän piti häntä puoleksi langenneena. Hän otti nyt sen vuoksi hyvin kylmästi vastaan ja kääntyi etupäässä Vildhagenin puoleen ja sanoi, että Vik oli konttorissaan, mutta että hän menisi sanomaan, että kirkkoväärti oli täällä. Vildhagen katsoi lattiaan ja yski.
Linnaan vievän käytävän kohdalla molemmat miehet pysähtyivät. »Ettekö te ja teidän vaimonne yhtä hyvin voisi tulla meille tänä iltana?» Pietari kysyi. »Kiitoksia, kiitoksia minä en voi, Pietari Ström minä tahdon ryömiä luolaani ja » Toimittaja Höjsen astui juuri sivu. Hän tuli kadun yli heidän luokseen ja nosti hattua. »Vaali on toimitettu, hyvät herrat. Aage Storm ja Vildhagen.
Silmillään matami Tvet sanoi levottomasti: »Ei niin paljon mutkia; olenhan minä valmis», mutta kielellä: »Vildhagen, pitihän meidän puhua langenneista?» »Niin taisi olla», Vildhagen vastasi ja katsoi nyt kattoon. Hänen piti juuri taas tarttua puheeseen, kuin neiti Vik keskeytti hänet. Hän oli nyt tullut täyteen tajuunsa ja oli tehnyt päätöksensä: se ei saisi tapahtua.
Päivän Sana
Muut Etsivät