United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Molemmin puolin sitä oli penkkiä. Kova tupakanhaju leimahti tulijoita vastaan. Pöydän ympärillä istui kuusi herraa, jotka joivat kotona pantua olutta suurista haarikoista. Isäntä Aage Storm astui edestakaisin pitkillä, täsmällisillä, tekisipä mieli sanoa syvämielisillä askelilla ja puhui.
Sen sijaan hän tunsi luola-asukkaiden ja jätetunkioitten aikakauden ja edistyksen siitä ja sen ajatuksista Kaikki katsoivat häneen hämmästyneinä ja vihastuneina. Eikö hän ollut samaa mieltä kuin Aage Storm? Eikö hän uskonut kansan poveen kätkettyä jumalaista valoa? Oliko se mahdollista? Aage Storm pysähtyi kävelystään. Hänkin katsoi kysyväisesti Knutiin.
Etkö sinä olekaan meidän miehiämme, näytti hän sanovan. Syntyi kohta vilkas väittely. Höjsen puhui »lujasta vakuutuksesta», Aage Storm kansan vaistosta, muut säestivät näitä kahta. Knut oli pisteliäs, Aage Storm syvä, muut, paitse Pietari, kovaäänisiä. Lopulta, kuin kaikki huusivat kilvan, lähtivät Knut ja Pietari pois. Aage Storm piti heitä taas kauvan kädestä.
Mutta hän jäi seisomaan ja odotti kärsivällisesti, koetti monta kertaa turhaan puhua, mutta odotti ja sai viimein sanotuksi, että hän tahtoi saada luvan huomauttaa luulevansa, että mitä Knut oli sanonut, oli totta. Hän saattaisi, jos niin tarvittaisiin, mainita vielä useita esimerkkiä »Ei katsottu tarvittavan. Puhuja tunnettiin, se oli Aage Storm.
Linnaan vievän käytävän kohdalla molemmat miehet pysähtyivät. »Ettekö te ja teidän vaimonne yhtä hyvin voisi tulla meille tänä iltana?» Pietari kysyi. »Kiitoksia, kiitoksia minä en voi, Pietari Ström minä tahdon ryömiä luolaani ja » Toimittaja Höjsen astui juuri sivu. Hän tuli kadun yli heidän luokseen ja nosti hattua. »Vaali on toimitettu, hyvät herrat. Aage Storm ja Vildhagen.
Linna ei enää ollut kaupungin ainoa kivitalo uusiin verrattuina se ja muut vanhat talot näyttivät aivan vähäpätöisiltä. Björnholt oli muuttanut pois. Hänestä oli tullut rehtori erään pikkukaupungin latinakouluun. Johtava mies kaupungissa oli Aage Storm, johon Vildhagen oli liittäytynyt. Strandista oli tullut rovasti ja hänen arveltiin olevan määrätty piispanistuimelle.
Ja sitten kaikki häntä pelkäävät, kaikki paitse Aage Storm.» »Vain on sinun ystäväsi ?» »Hän on ainakin kerran julkisessa kokouksessa sanonut hänelle totuuden vasten silmiä: 'Te olette synnyltänne pyöveli, herra Björnholt, pyöveli suoraan sanoen'.» »Hitto vieköön, hänen kanssaan ei ole leikkiminen, sinun ritarisi, herra Aagen.»
»Hitto vieköön! Olen minä ennenkin myrskyssä selvinnyt, ja minä tahdon uskaltaa vieläkin kerran!» Pietari ja Knut kuljeskelivat yhdessä mutkikkaita katuja pitkin, latinakoulun ohi ja kaupungin portista ulos. He pysähtyivät yksinäisen, punaiseksi maalatun talon kohdalle. Siinä asui Aage Storm. He astuivat pitkään kapeaan huoneeseen, jonka keskellä oli raskas tammipöytä.
»Viimeinkin syntyi hetken äänettömyys, ja Aage Storm, joka taas oli kärsivällisenä seissut ja odottanut, pyysi taas lupaa saada sanoa, että hän luuli, että se, mikä koski työmiehiä, oli oikein, ja mitä tuli toimittaja Björnholtiin, saattaisi hän, jos se katsottaisiin tarpeelliseksi, mainita esimerkkiä » Pitemmälle hän ei päässyt. Entinen helvetin melu puhkesi taas valloille.
Aage Storm alkoi taas puhua, ja kaikki vaikenivat. Hän selitteli alkuaikoja ja niitten jumalaista valoa. Kansan poveen kätkettyinä oli meidänkin aikoihimme säilynyt muutamia sen ijankaikkisuuden ajatuksia. Knut väitti vastaan. Hän ei uskonut mennyttä kulta-aikaa, jolloin viattomuus ja voimakkaat ijankaikkisuuden ajatukset kukoistivat, eikä siis myöskään taantuvaa kehitystä.