Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Heikkinen. Kuinka paljon neiti Heinosella on rahoja? Henrikson. Kuusikymmentätuhatta! Heikkinen. Minä kiitän! Siis kymmenentuhatta enemmän kuin tuolla toisella. Henrikson. Kellä toisella? Heikkinen. On, nähkääs, eräs leskirouva. Hän vuokrasi ennen huoneita matkustavaisille ja piti sekatavarakauppaa; mutta nyt on hänellä pieni kivitalo ja hän pitää nuoria miehiä täysihoidossa. Henrikson.
Talomme oli nykyinen numero 7, nyttemmin jaettu kahdeksi tonttialueeksi, joista toisella kohoaa kolmikerroksinen kivitalo yksityisine voimistelulaitoksineen, toiselle on rakennettu »Uuden ruotsalaisen yhteiskoulun» opistorakennus. Mutta siihen aikaan oli alue jakamaton ja olikin se sangen huomattava rakennustontti.
Piha. Perällä oikealle portti, josta näkyy katu, jonka toisella puolella kohoaa komea kivitalo, jonka seinään on kirjoitettu "Isänmaa" Sanomalehden toimitus. Perällä vasemmalle on kaksikerroksinen puurakennus, jonka kivijalassa on ovi, josta johtaa kaksi porrasta alaspäin. Oven kohdalla on kirjoitettu seinään "Talonmies" oikealle, vasemmalle on kirjoitettu "A. V. Heinonen, jalkineitten tekijä."
Linna ei enää ollut kaupungin ainoa kivitalo uusiin verrattuina se ja muut vanhat talot näyttivät aivan vähäpätöisiltä. Björnholt oli muuttanut pois. Hänestä oli tullut rehtori erään pikkukaupungin latinakouluun. Johtava mies kaupungissa oli Aage Storm, johon Vildhagen oli liittäytynyt. Strandista oli tullut rovasti ja hänen arveltiin olevan määrätty piispanistuimelle.
Heidän takanansa, päitten yli näkyen, jyryyttää punainen omnibusvaunu ja kuuluu tuon tuostakin sen kellon soitto. Perimmäisillä perillä kappeli-esplanadin tuuhea vihreys ja sitä vastaan korkea Grönqvistin kivitalo, jonka katolla laiskasti liehuu veltto lippu.
Eräältä portille menevältä vaimoihmiseltä hän kyseli, tämä vastasi: "en minä tiedä," ja meni pois; hän nousi umpimähkään pimeitä kyökkirappusia, avasi erään kyökki oven, josta kimakka-ääninen rakki töytäsi häntä vastaan eikä antanut hänen kuulla edes omia kysymyksiänsä. Vihdoin hän ymmärsi vastauksista yhden sanan, ja meni pois. Se sana oli: "kivitalo". Pihalla oli siis myöskin kivitalo.
Jokainen vinttikamarin ikkuna, jokainen herttainen lapsukainen, jokainen harmaahapsinen vanhus, jokainen vanha kivitalo ja kapea kuja toi heti mieleeni jonkun kohdan hänen kertomuksistaan.
Olin aivan pyörällä kaikkine ajatuksineni. Satamatyömiehillä omanaan niinkuin näytti moinen muhkea kivitalo, se mylläkkä sen talon sisäpuolella, kesäsiirtola, Satamatyömies jokapäiväinen lehti, omat painot ja muut tokeet. Se kaikki oli jo liikaa minun yhdelläkertaa ymmärtääkseni se.
HENTUNEN. Mistä minä sen tiedän. Hyvä että tässä matoisessa maailmassa voi pitää huolta omistakin asioistaan, ettei aivan keppikerjäläiseksi joudu. FIINA. No, kaikkea! Vahtimestarilla kuin on suuri kivitalo ja rahaa pankissa ja HENTUNEN. Ja kultakaivoksia ja niin edespäin, ja niin edespäin. Niin, kyllä minä ne huhut tunnen.
Metsän reunustaman sisäjärven rantamalla kohosi tämä vanha aatelishovi, kolmekerroksinen kivitalo sivustarakennuksineen, jotka välilleen muodostivat linnamaisen pengerpihan. Yleensä koko tämän ijäkkään kartanon leimasi jonkinlainen ylhäisleima, jonka vertaista tuskin koko maassamme löytynee.
Päivän Sana
Muut Etsivät