United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olen tässä ollutkin niin levoton, kun lupasin tämän tilan kahdeksallakymmenellä tuhannella, joten vaikka itse jättäytyisin puille paljaille, en näille kotona oleville pojille kykenisi antamaan samanlaista perintöosuutta kuin Olli-Pekalle ja Erkille, kun niille annoin nuo Leppimäet, joilla nyt saivat kuusikymmentätuhatta mieheen.
Eilen illalla möi Erkkikin maansa ja sai kuusikymmentätuhatta ja se ostaja jo itsestään lupasi tästä meille enemmän saadakseen koko tämän lohon haltuunsa... Jos vaikka seitsemänkymmentä tuhatta saisi tällä maalla, ja irtaimet jos pannaan rahaksi, niin entisten rahojen kanssa joka tapauksessa saadaan hyvä joukko yli sadan tuhannen.
Se kuusikymmentätuhatta tuottaa koroillaan vuodessa ei sen vähempää kuin kolmetuhatta kuusisataa markkaa, siis paljonkin enemmän kuin tämän talon perheen vuotuisen muonan. Ja nyt hän on niistä talon huolista vapaa. Tuollaiset tapahtumat eivät voi uudistua, mikä tässäkin talossa aivan äskettäin on tapahtunut, ja isäntä on vapaa olemaan työansioilla.
Ja sitten, kun hinnat olisivat ylimmillään, hän, Peter Halket, möisi kaikki osakkeensa. Jos hän antaisi itselleen ainoastaan kuusituhatta osaketta ja möisi ne kymmenestä punnasta kappale, niin hän, Peter Halket, omistaisi kuusikymmentätuhatta puntaa! Ja sitten hän perustaisi uuden yhtiön, ja sitten vielä uuden. Peter Halket siveli mietteissään polveaan.
Heikkinen. Kuinka paljon neiti Heinosella on rahoja? Henrikson. Kuusikymmentätuhatta! Heikkinen. Minä kiitän! Siis kymmenentuhatta enemmän kuin tuolla toisella. Henrikson. Kellä toisella? Heikkinen. On, nähkääs, eräs leskirouva. Hän vuokrasi ennen huoneita matkustavaisille ja piti sekatavarakauppaa; mutta nyt on hänellä pieni kivitalo ja hän pitää nuoria miehiä täysihoidossa. Henrikson.
Te saatte tyttäreni... Olkaa varma siitä! Heikkinen. Mikä erinomainen onni! Hyvästi, rouvaseni! Loviisa. Hyvästi, vävyni! Anteeksi, mikä olikaan morsiameni nimi? Loviisa. Karoliina! Heikkinen. Minä kiitän! Hyvästi! Loviisa. Hyvästi! Anteeksi, saako Karoliina kuusikymmentätuhatta myötäjäisiä? Loviisa. No niille seuduin!... Eihän sitä voi niin pennilleen sanoa. Heikkinen.
Mutta se vain jatkoi: "Se oli huokea hinta niin hyvämaisesta talosta... Hirsimetsä yksistään jo maksaa yli kuusikymmentätuhatta ja halkoja kasvava metsä antaa aikanaan rahaa, minkä vain ilkeää tinkiä." Vihdoinkin saavuimme toki Vakkosalmelle.