Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
HENTUNEN. Mistä minä sen tiedän. Hyvä että tässä matoisessa maailmassa voi pitää huolta omistakin asioistaan, ettei aivan keppikerjäläiseksi joudu. FIINA. No, kaikkea! Vahtimestarilla kuin on suuri kivitalo ja rahaa pankissa ja HENTUNEN. Ja kultakaivoksia ja niin edespäin, ja niin edespäin. Niin, kyllä minä ne huhut tunnen.
Hyvää huomenta lapsukaiseni, hyvää huomenta! FIINA. Päivää, vahtimestari, päivää! Ei ole ketään kotona. Rouvat ja neiti menivät muotimakasiineihin ja asessori missä lienee asioillaan. Tuleeko vahtimestari passaamaan meidän huomisissa kekkereissä. HENTUNEN. Vai ei asessori ole kotona. No, kyllä kai hän pian tulee koska hän on kutsunut minua. Vai niin, vai teillä on taas kemut, vai niin.
Meillä on huomenna täällä pienet kemut, niin että eiköhän Hentunen niinkuin ennenkin tulisi passaamaan, jos sopii? HENTUNEN. Vai kemut! Kiitos, kyllä minä tulen siihen tavalliseen aikaan. Niin no, hyvästi sitten, herra assessori! VILANDER. No, hyvästi, Hentunen, hyvästi! No, hyvästi hyvästi! HENTUNEN. Hehehe, nöyrin palvelijanne, nöyrin palvelijanne! Uff! Tehty kuin tehty.
Ja melkein raivostuneena hän jatkoi: Ymmärrättekö, tämä on minun, minun kotini, ja te kiellätte minua omassa kodissani! Mikä te luulette olevanne te, Pekka Hentunen? Minä olen virkamies. Niin, virkamies! Mutta kuka on sinut kuskipojasta kouluun auttanut? Ja minkä maan kouluissa sinä olet käynyt? Vastaa! Et vastaa! Siksi että häpeät, raukka? Häpeä itsesi maan alle! Ovi auki!
Niin no, siinä on tulos näistä operationeista. Mitä appivaari nyt aikoo tehdä? VILANDER. Vai kolmas nimi, jahah, jahah. Mutta mistä sitä juuri nyt ? No, täytyy miettiä. Sitä paitsi minulla on toinenkin tuuma varalta. Puh, puh, kun hikoilen, puh puh! Eikös nyt kukaan ihminen tiedä onko Hentunen käynyt täällä? FIINA. Köksä käski sanomaan, että kyllä rouva voi tulla jo.
Helsingissä 1 p. Huhtik. 1908. No, onko vahtimestari nyt rauhoitettu, hahaha. HENTUNEN. Kyllä. Tässä olisi nyt rahat. Mutta assessorin ei pidä suuttua jos minä edeltäpäin olen vetänyt pois tuon pienen provisioonin, sillä VILANDER. Mitä? No, sehän on yhdentekevä aivan yhdentekevä. HENTUNEN. Niin, ei muuten, mutta kun olen kuullut että niin on tapana ja sen vuoksi että kaikki kävisi säännöllisesti
Mutta ei auta, rahaa minun pitää saada, muuten olen hukassa. Täällä minä nyt olen, herra asessori. VILANDER. Jassoo, Hentunen. No, astukaa sisään, astukaa sisään. Raitis ilma tänään. HENTUNEN. Niin, käyhän siellä semmoinen kylmä viima. VILANDER. Mutta Hentunen tulee nyt istumaan. Olkaa niin hyvä, kas tässä tuoli. HENTUNEN. Kiitoksia nöyrimmästi, kyllä minä seisonkin.
En siis voi lukijan uteliaisuutta tyydyttääkseni muuta vastata kuin että rouva Elisabeth Hentunen nykyään on enkelinä taivaassa. Ehkä voitte, jos haluatte, häneen siellä tutustua. K
Ja aikaa oli etsiessä tuhrautunut niin paljo, että kauppamiehen täytyi kiiruhtaa rouvansa luokse, voimatta asianmukaisesti vahvistaa itseään. Kamarinsa keinutuolilla hän istui, rouva Liisa Hentunen kaikessa laihuudessaan. Silmät punertivat kuin itkun jäleltä, ja postilla oli hänellä käsissä. Kauppamies astui varovasti huoneesen ja istui tuolille ovenpieleen.
FIINA. Niin, ja oikein komeat sitä paitsi. Tulee senaattoreja, parooneja ja muita ylhäisiä, tanssitaan, syödään hieno illallinen viineineen ja julaistaan Miili neidin ja herrassöörinki Käen kihlaus, vaikka kyllähän siitä jo koko kaupunki tietääkin. HENTUNEN. Niin niin, muistan kuulleeni. Herasöötinkihän palvelee siellä meidän virastossa. Säännöllinen mies, säännöllinen mies. FIINA. Hyi!
Päivän Sana
Muut Etsivät