United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Strand sanoi, että se oli vitsaus; Fonn lausui rauhoittavana asianhaarana sen, että kaikki tämä oli kestävä vain vähän aikaa, johon muuan vastustukseen taipuvainen herra huomautti, että aika ehkä saattoi käydä nälkää näkeville liian pitkäksi. Kolmas ryhmä oli muodostunut Stubbin ympärille, joka kertoi merimiesjuttuja.
»Minä voin sanoa, että kyllä tässä kaupungissa työvoimia tarvitaan,» Fonn sanoi nousten ylös ja alkaen käydä edestakaisin ja hieroen pitkiä kapeita käsiään toisiinsa selkänsä takana. »Täällä todellakin tarvitaan hm lahkolaisuus hm .» »Vai on eripuraisuuden henki päässyt tännekin,» Strand puuttui puheisiin. »Mutta käydään vaan oikein työhön käsiksi, rakas virkaveli.
»Hamren ja maaherran tietysti.» Vildhagen ja Fonn katsoivat toisiinsa. Björnholt huomasi ja käsitti heti sen katseen. »Muuten kaikki yhteisen asian hyväksi. Jos haluttaisiin kirkollismielistä ?» »Sitä minä juuri tahdoin teroittaa,» Fonn sanoi ja nousi ylös. »Se oli minunkin asiani tänne tänään,» yhtyi Vildhagen ja otti hattunsa. »Hyvä! Hyväksytty. Siis: järkähtämättömään liittoon »
Värähtelevällä äänellä alkoi Fonn taas: »Kuinka usein me olemme astuneet tätä tietä yhteisen ikävöimisen, yhteisen toivon yhdistäminä. Kornelia, ettekö te ole tallettaneet ainoatakaan rakasta, kehoittavaista muistoa siltä ajalta? » »Minä olin usein kaukana, kuin te ehkä luulitte minun olevan hyvinkin lähellä » »Ja sitä te ette koskaan sanoneet?» »En, minä taistelin hiljaisuudessa itseni kanssa.»
Hänen kaltaisensa kadotuksen lapsi.» »Minä en luule että se joka rehellisesti etsii totuutta, on kadotettu.» Fonn heilutteli sääliväisesti päätään. »Tyhjiä sanoja, tyhjiä sanoja. Totuus on vain yksi ja se on meille ilmoitettu.» Kuin Kornelia ei siihen mitään vastannut, jatkoi hän. »Kuka sitten voipi vastustaa, kuin teidänkin sielunne piti pimitettämän?» » Sitäkö te tahdoitte minulle sanoa?»
Hän oli käynyt laihaksi kuin luuranko; hänen katseessaan oli jotain, jota Knut ei ollut ennen siinä huomannut: näytti siltä kuin hän merkitsisi sen, jota hän katsoi, tuomitsisi sen kuolemaan ja kadotukseen. Knut tahtoi mennä ohi; mutta Fonn astui hänen eteensä. »Sananen, Knut Holt.» Knut pysähtyi. »Mitä te tahdotte minusta?»
Minä en tahdo sanoa mitään pahaa papista, mutta noo, hän puheli ja käveli Gilin kanssa, ja sai sen hylkiön käymään kokouksissa ja pää kallellaan. Niin no, Jumala paratkoon, enhän minä tarkoita, että siinä mitään pahaa olisi päinvastoin. Mutta kuulkaas vielä. Fonn selitti hänelle, että Hamre oli hänelle isän sijainen, ja että Jumalan sana sanoo: sinun pitää kunnioittaman isääsi ja äitiäsi.
Fonn lähestyi Knutia ja alkoi puhua »uudenaikaisista aatteista». Häntä kauhistutti se, miten ne käärmeen tavalla luikertelivat mieliin niitä oli kaikkialla, meidän kirjallisuudessamme, meidän taiteessamme, meidän musiikissamme, meidän kouluissamme, meidän keskusteluissamme.
»Mitä te siitä sanotte?» Björnholt kysyi ja löi avaimen pöytään. »Se on voimakas,» Vildhagen sanoi ja katsoi kateellisin silmin Björnholtiin. »Kaikkea tätä hän saattaa sanoa varmana siitä, että häntä uskotaan,» hän ajatteli. »Luulen minä, että se vähän laimentaa innostusta nuoreen yllyttäjään.» Fonn äännähteli epäileväisesti.
Ensinnäkin on hänellä lapsi, ja sitten eivät ihmiset uskalla julkisesti antaa hänelle ommeltavaa nyt, kuin Fonn on julistanut hänet paatuneeksi. Jollei hän olisi niin taitava ja jollei hän ompelisi niin huokeasta, ei hän saisi ollenkaan työtä. Nyt kaupungin naiset syrjäteitä myöten hiipivät hänen luokseen ompeluksineen.» »Se minusta on kummallista, että Kornelia Vik »