United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tahtoi kävellä sitä tietä vastakin, kävellä usein, mutta yksin ja ainoastaan saadakseen voimia julistaa surun evangeliumia ihmisille. Samaan aikaan kuin Fonn käveli yksin vuorella aina etsien tuulisimpia paikkoja, kuljeskeli toinen pettynyt mies alhaalla puistossa, mutta tuulen suojassa. Se oli Björnholt. Knutin kihlaus Kornelia Vikin kanssa oli ollut kauhea isku hänelle.
Strand, joka oli kasvientutkija hän oli muuten vaikka mitä lausui muutamia huomioita eri puulajien lehdenpuhkeamisajasta ja tuli sen kautta ajatelleeksi Madagaskarin kasvillisuussuhteita. »Madagaskarissa», hän alkoi äänellä, joka ennusti noin kahden tunnin esitelmää, kuin Björnholt samassa tuli näkyviin puutarhan portilla.
Suuri työväen paljous jonka luottamuksen hän on onnistunut saamaan se on hyvin surullista.» Björnholt seisoi suu auki. »Holtko? Holtko konkurssissa?» jupisi hän aivan hiljaa. »Herran sormi » Björnholt tarttui hänen käteensä. »Kiitoksia, Vildhagen. Te olette kallio. Minun täytyy mennä kotiin. Käykää katsomassa. Me voitamme, Vildhagen, me voitamme, hitto vieköön, sittenkin.»
»Politillisessa pörssissä minut saa noteerata 'mieleiseksi'. Minä olen ilmoittautunut jäseneksi välinpitämättömien yhdistykseen.» Björnholt tuli hänen luokseen avoimin sylin. »Mutta sittenhän te olettekin meidän miehiämme! Sallikaa minun syleillä teitä, nuori mies. Pysykää vastakin parannuksen tiellä. Tahdotteko ottaa osaa yhteen partiiaan?» »Ei, kiitoksia.
Vik ei myhähtänytkään. Hamre vähän naurahti, mutta näytti samalla siltä kuin hän olisi maistanut jotain katkeraa. Björnholt jatkoi, jäljitellen keskustelun alaisen käytöstapaa ja liikkeitä: »minä tiedän, että tätä miestä peljätään ja vihataan.
»Me puhuimme Knut Holtista», Björnholt sanoi, kuin oli tervehditty. »Muistattehan häntä Fonn?» »Muistan innokas kansan puhuja», pappi sanoi sävyisästi, mutta äänenpainolla, joka aivan siivosti työnsi keskustelun alaisen kunnioitettavan seurapiirin ulkopuolelle. »Muutoin », puuttui laivankapteeni puheeseen, »oli Knut Holtissa hyvääkin. Hänellä oli rohkeutta.
Hän ojensi Fonnille kätensä. Pappi viivytteli siihen tarttuessaan, ja Vildhagen sanoi: »Kutka ?» »Tietysti joku virkamies,» Björnholt vastasi. Toiset katsoivat taas tarkoittavaisesti toisiinsa. »Pitäisikö sen ehkä olla kirkollis-kansallismielisen?» hän kysyi. Hän pureskeli partaansa, ja ääni oli uhkaava.
Siinä hän sitten seisoi ja juurtui kiinni siihen paikkaan. Neiti Vik katsoi tylsästi muihin. Hänellä oli aivan oikea käsitys, ettei hänen päässään ollut ainoatakaan ajatusta. Kuin Björnholt vihdoinkin alkoi toipua lamauttavasta hämmästyksestään, katsoi hän ensiksi puoleksi kysyväisesti, puoleksi uhkaavaisesti Vikiin.
»Tuossa on jotain kaunista», Knut sanoi ja osoitti innostunutta ystäväänsä. »Se on kunnon mies eikös ole?» »Oo on on niin», hän sanoi varovaisesti. »Te epäilette?» »En minä en tiedä minä vaan ajattelin Björnholt sanoo, että hänellä on vaarallisia periaatteita», hän tavotteli. Knut hymyili. Kornelia naurahti hämillään, mutta ei näyttänyt suuttuvan.
»Röyhkeä», Björnholt sanoi ratkaisevasti. »Muistatko, Hamre, vielä sitä kertaa, kuin hän piti kuuluisan puheensa vapauden sankareista, noista kotkista, jotka yläilmoista syöksyvät alas uinaileviin yhteiskuntiin, iskevät kyntensä niitten kylläisiin, kunniamerkeillä koristettuihin tyranneihin ja synnyttävät vähän terveellistä suuttumista ja kauhistusta.»