United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä saatana! NIILO. Yksi seikka kuitenkin, yksi lapsellinen asia tässä tahtoo juonitella. Asuupa niinkuin joku tumma pelko neidon povessa, että palaisi vielä sotaretkeltänsä entinen sulhaisensa, petoksesta soimaten entistä morsiantansa. Muutoin on tämä ensimmäinen lemmittynsä jäänyt hänestä jo kauvas unohduksen sumuun. Tästä tahdon varmuuden. NIILO. Mutta huomenna on kaikki päätettävä.
Ihminen syntyy varustettuna paitsi kahdella terveellä silmällä vielä kolmannellakin ikkunalla sielunsa kammiossa, mistä hän voi nähdä maailmaan, jota muut vain aavistavat, mutta jonne hänen on pakko katsella, milloin se häntä kutsuu; sitä ikkunaa ei voi tukkia kirjoilla eikä millään järkeilyllä, sitä ei voi muurata kiinni edes keskellä valistunutta pääkaupunkia eläessä, korkeintaan sen voi hetkeksi peittää jollakin unohduksen verholla.
Ja äidin mentyä pois, luulinkin minä näinollen, että kaikki jälleen olisi aivan hyvin, ja tuon tapahtuneen asian yli unohduksen huntu heitetty. Mutta tuli sitten jouluilta. Kärsimättömästi kuten aina ennenkin odottelin minä nytkin määrättyä kellonlyömää, kuutta, jolloin ovi saliin avattiin.
Siis arvelenpa nyt, että ilman sinua toisiin suuntiin elinkauteni juosnut olis, luulen, että kaikki menneet pohjahan sydämmeni laskeunut olis ja aika unohduksen kalvonsa sen päälle vetänyt, minä siivosti käynyt ikeen alla, vihdoin kuollut ja kuopatuksi tullut, maa hautani päällä taasen kedoksi viherjäksi kamartunut ja mailma ei Kullervosta tiennyt olis.
Pikku Amreissa heräsi tosiaankin jo aikaiseen kaiken lapsellisen unohduksen ohessa itseperäisyyden tunne, tunne puolustustilasta maailman suhteen, sen hyvyyttä ja pahuutta vastaan; Dami sitä vastoin tuli pienimmistäkin syistä itkien sisarellensa valittamaan.
"Tielle, tielle lähden taas, josta minä tulinkin. Pois tahdon lähteä jo heti, tästä teidän paristanne, jotka olette minulle niin paljon hyvää osoittaneet, jota minä en ole ansainnut pois, pois anteeksi-antamattoman isän silmien edestä ja korvien kuulosta, kauvas tuonne kolkkoon synkkään yöhön, unohduksen hämärään sumuun niin kauvas kuin voimani riittävät, ja silloin, kun ne uupuvat, huokaan mielelläni viimeisen henkeni, kun ma tiedän, että te olette minulle anteeksi antaneet", sanoi eno Kasperi, itki ja koperoitsi turvakoitaan.
TYKO. Siinä haamussa on hän väikkynyt sieluni silmän edessä sinisissä kaukaisissa saloissa täällä. Yrjö, me olemme tehneet miehuullisen retken, jonka unohduksen yöhön ei jäämän pidä. YRJ
AAPO. Haavan, haavan, totisesti; mutta aika, tiedän minä, saattaa sen haavan unohduksen rupeen ja nahkaan. Mikä meno tuolla tiellä. TIMO. Toukolan poikia iloinen joukko. AAPO. Viettävätpä joutomaanantaita vallattomassa hummauksessa, suuri-kelmit. TIMO. Ja tahtovat vahvasti meitäkin seuraansa. JUHANI. Kiusaus lähestyy. TIMO. Heidän on niin lysti. JUHANI. Mutta meidän? Mikä seisoo edessä meillä?
Jumala antakoon sinulle yht'aikaa parannuksen ja unohduksen!" Abbatissa, tultuaan kamariinsa, laskeutui erääsen nojatuoliin. "Uh! en jaksa enää; olen vallan näännyksissä." Vaan säpsähtäen jostakin laimiinlyönnistä, hän kohta pudisti väsymyksen päältänsä, antaakseen uusia käskyjä. "Tätini", Kilian sanoi, "armas tätini, sallikaa minun edes syleillä teitä."
Kaikki menneet mieli-karvaudet ja kärsimykset juoksevat pois unohduksen virrassa; ainoastaan heidän nykyinen onnellisuutensa on se maailma, jossa elävät. Kauan ei kuitenkaan saaneet nauttia onneansa, sillä Annan oli asia mennä kotio; lautamies nostaisi muutoin säikähdyksessään aika myryn. Vaan nyt hän ei mennyt yksistänsä. Kustaa istui airoille, ja venhe kulki lennossa hänen soutaissaan.