United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ajatteliko hän ehkä, että tuossa lepäät sinä minun onnettomuuteni ja onneni, minun köyhyyteni ja kurjuuteni ja ainoa kallis omaisuuteni, minun häpeäni ja minun alentumiseni, ja minun rakkauteni ja elämäni määrä. Ajatteliko hän ehkä, että mikä onkaan kerran tuleva sinusta, pieni peipposeni, kun varreltasi ylenet ja vuosiltasi vanhenet. Mikä on tuleva piian pojasta?
Miksi vapiset? Minua vähän peloittaa tulla sinun luoksesi. Se tekee minut niin rauhattomaksi. Sinä et sitä ymmärrä! Se on sentään niin alentavaa. Oi minä voisin painaa pääni syvimpään soppeen, jott'ei häpeäni näkyisi. Anna minun erota! Ei, Lyyli. Minä rakastan sinua liian paljon.
Kun elämä on menettänyt kaiken merkityksensä kun on niinkuin isä pannut kaiken palavan sielunsa, kaiken hehkuvan uskonsa asiansa oikeuteen ja sen menestykseen ja pitkän elämänsä koettanut lietsoa isänmaallista tulta ja luullut virittäneensä aatteellista henkeä ja rakentaneensa laillisuuden vahvan varustuksen ja kun kaikki sitten hajoo ja luhistuu kokoon ja itse perustuskin pettää ja pahimmin juuri täällä, hänen omassa vanhassa vaikutuspiirissään se oli minullekin niin kalvavan katkeraa, niin nöyryyttävää, niin alentavaa, että olin melkein iloinen, kun sain kätkeä häpeäni edes sinne erämaahan.
Häpäisee koko kaupungin nyt, kun on uusi toimittaja täällä. Mutta ei ole minun häpeäni. HILLERI tulee vasemmalta tarjotin kädessä. PORMESTARI. Muistaahan Hilleri, mitä Hilleri lupasi? HILLERI nauraa omituisesti, joka on samalla itkua ja naurua. Hilleri on jo niin humalassa, että itkee! Kyllä minä nauran nyt, herra pormestari.
Nopeasti tempasi mylady pukunsa rinnasta auki, repäsi batistin, joka peitti hänen olkapäänsä ja punottavana teeskennellystä vihasta ja häpeästä, näytti hän nuorelle miehelle tuon lähtemättömän merkin, joka häpäisi hänen kaunista olkaansa. Mutta, huudahti Felton, tuohan on lilja! Niin, siinä juuri häpeäni onkin! vastasi mylady.
Katsokaas, Simo-vaari tää puupala kädessäni lyhenee ja tummenee; parin minuutin kuluttua se on sammunut mutta ennenkuin se sammuu, on se inhottava asia ilmipuhuttu. Simo vaari, minä olen pelkuri! Nyt se on viimein ilmipuhuttu, ja minun häpeäni salaisuus on toisen miehen tiedossa!"
Kah, häpeäni katsettasi karttaa Ja taakseen katsoo, mitä herjan uhriks Jälkeeni jätin. CLEOPATRA. Anteeks, herra, anteeks Mun vauhkot purjeeni! En luullut teidän Mua seuraavan. ANTONIUS. Egyptitär, sä tiesit, Ett' oli sydämmeni syistään kiinni Sun ruorissas ja johdossasi kulki. Vallassas oli intoni, sen tiesit. Ja että silmäniskusi mun voisi Jumalten teiltä eksyttää. CLEOPATRA. Oi, anteeks!
NIILO. Toisen parasta ajattelet sinä vaan onnettomuudessasikin. SELMA. Anna minun kantaa yksin häpeäni. Et sinä kuitenkaan voi kuormaani huojentaa. NIILO. Mutta Selma! Enkö minä voi saada vähintäkään selitystä. Minä en ymmärrä kuinka , minä en voi ymmärtää kuinka sinä; minun Selmani olet voinut. Hirveätä! SELMA. Isä kulta! Jätä minut.
HERTTUATAR. Noin kauniin muodon voiko vilppi ottaa Ja perki paheet hyveen kuoreen peittää? Mun poikan' on hän, se mun häpeäni, Mut vilppiään ei minust' imenyt. POIKA. Luuletko, mummo, sedän teeskennelleen? HERTTUATAR. Sen luulen, lapsi. POIKA. Mut min' en luule. Kuules; mikä melu? ELISABETH. Miks en saa itkeä ja valitella, Osaani laittaa, itseäni piestä?
Menetetyt owat ystäwät ja kaikki kunnialliset ihmiset, mutta polttawa omatuntoni ja wallallaan olewa turmelukseni, ne waan pysywät; niitä en ole menettänyt. Minä rukoilen Teitä, antakaa minulle kaikki anteeksi! se on ainoa toiwoni ja lohdutukseni tässä wiheliäisyydessä. Kowa ja suuri on lankeemukseni, mutta kowa on myös katumukseni ja häpeäni.