United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
He oliwat unhottaneet toiselta puolen wanhempain wihat, toiselta isän werrattoman rakkauden; hyljänneet ystäwät, wiholliset, maailman ja elämän, ikuiseksi liittyäkseen toisiinsa; siinä oli heille kylläksi, kunhan waan ei heitä woitu eroittaa. Paljon, paljon oliwat he uhranneet oikeutetulle rakkaudelleen, jopa niin paljon, ettei sen suurempaa uhria woida koskaan rakastetulleen tehdä.
"Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän hengen", lausui hän wapisewalla äänellä. "Rakkaat ystäwät, Nikoteemus Hourenius ja myös Anna Martintytär" jatkoi hän ja luki kirjasta wihkimys=menon esipuheen loppuun.
Hän tuli niin woimattomaksi, ettei woinut silmiänsäkään awata, waikka ymmärrys, taito ja kuulo oliwat kumminkin jäljellä. Ystäwät senwuoksi luuliwat hänen olewan siinä tilassa, ettei tietänyt mitään tästä maailmasta. "Jopa Perälä on nyt taas saanut kylläkseen", sanoi silloin joku heistä pilkallisesti. "Ei hän nyt enään tuumaa itkeä", säesti toinen.
Niin, me olimme nyt ylioppilaita, tulta ja toiwoa täynnä; tuntuipa siltä, että koko maailma on meidän sylissämme ja että se wälttämättömästi tarwitsee meitä. Yhdessä olimme koulua käyneet ja niinkuin uskolliset ystäwät ainakin rinnan istuneet koulun penkillä. Yhdessä olimme kärsineet, jos kärsimistä oli toisen tai toisen osaksi tullut, yhdessä iloinneet, kohtasipa ilo kumpaa tahansa.
"Oikein arwattu, hän on joku; ja totta puhuen, on hän morsian; arwasittepahan wiimein", sanoi hän nauraa wirnistellen. "Onko sulhanen teidän pitäjästä kotoisin?" "Eikä ole." "Mistä hän on?" "Hän on en minä tällä kerralla häntä muista." "Entä morsian, onko hän teidän pitäjän lapsia?" "Ei hänkään; hän on tullut sieltä, mistä seppäkin on kotoisin; lapsuuden ystäwät kuuluiwat olewan."
Neuwottomina ja kowan hämmästyksen alaisina seisoiwat nyt ystäwät tuossa. Heidän joka luusolmunsa wapisi eiwätkä he olleet woida ajatella mitä tehdä ja toimia, sillä heidän ajatuksensa oli aiwan sekaisin sen kowan kauhun tähden, jota he tunsiwat. Se oli kai sen tunnon synnyttämä, että tässä on joku wääryys tapahtunut.
Sinnepäin piti heidän matkansa; se oli heistä nyt etewämpi kirkkoa, parempi toisien nuorien iloja ja kemuja. Jotain, ikäänkuin sattumalta aawistaen, oliwat muutamat Matin ja Kaarinan ystäwät, huolehtien heidän tawatonta poissaoloaan, käwelleet Juhannus=yönä tuon metsälammen luo. Sen partaalle tultuansa, löysiwät he lakin ja huiwin; ne merkit ilmoittiwat asian todellisen laidan.
Wähitellen mieltyi ja kiintyi hän yhteen ja toiseen, ja ennen pitkää oli hänen seurapiirinsä lisääntynyt puolellakymmenellä towerilla. Ystäwät oliwat ikäänkuin jonkun sisällisen, tietämättömän waalin kautta, Oskari ja Antti walinneet koulutoweristosta, sillä heillä, ainakin osaksi, oli samanlainen luonne kuin walitsijoilla itselläänkin oli.
"Hywät ystäwät," sanoi Martti pappi wihdoin kääntyen wieraihinsa, jotka ihmetellen oliwat seisattuneet katsomaan morsiamen äkillistä muuttumista. "Kuten näette, tänä aikana tapahtuu ihmeitä joka haaralla. Jumala on jälleen lahjoittanut meille rakkaan tyttäremme, hetkellä, jolla olimme jo hänen kadottaa.
Olethan sukkela, weli Rommander... Tosiaankin: mitäpä heistä puhuisimmekaan; he owat itse siipensä polttaneet ja heidän aikansa kyllä tulee kun joutuu, sen saatte nähdä. Heittäkäämme heidät ja eläkäämme wapaata elämää ... tuossa on alkua, hywät ystäwät", sanoi nimismies ja nakkasi korttipakan pöydälle. "Ahaa! Siinähän on jotakin uutta nykyisissä oloissa.