United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
HERTTUATAR. Noin kauniin muodon voiko vilppi ottaa Ja perki paheet hyveen kuoreen peittää? Mun poikan' on hän, se mun häpeäni, Mut vilppiään ei minust' imenyt. POIKA. Luuletko, mummo, sedän teeskennelleen? HERTTUATAR. Sen luulen, lapsi. POIKA. Mut min' en luule. Kuules; mikä melu? ELISABETH. Miks en saa itkeä ja valitella, Osaani laittaa, itseäni piestä?
Hän ol' piiloss' ullakoll'. Enkä mä huutaa uskaltann'. Hän tul' maate kanssan' enkä mä tienn' enää mitä mä sill' hetkell' tein. Hän tek', mitä tahtoi. Enkä mä mitää sanonn', sill' hän ol' minust' niin pulska... Silloin huudahti Jeanne: Entäs sinun ... sinun lapsesi? Onko se hänen? Rosalie nyyhkytti: On, rouva. Sitten he molemmat vaikenivat.
Ken mun pelasti kourista kuolon ja orjuuden? Sä itse sait tän kaiken aikaan, pyhä, hehkuva sydän, ja nuorna, hartain innoin sä pilvein Uinujaa hänen pettämänään kiitit! Sua kunnioittaisin? Miksi? Sa huojensitko koskaan vaivoja sortuneen? Sä lievensitkö koskaan tuskia itkeneen? Minust' eikö karkaissut miestä kaikkivaltias aika ja kohtalo ikuinen, mun herrani, Zeus, ja sun!
TOPPO (laulaa, kulkiessaan ikkunan ohi porstuaan). Kultani minust' eron teki, teki toisen kanssa liiton. Enkä mä tuotakaan paljon surrut, nauroin koko viikon. (Tulee sisään). Hyvää päivää, kappa räivää!
CASSIUS. Sen kunnon sinussa ma tunnen, Brutus, Niin totta kuin ma ulkomuotos tunnen. No niin, nyt onkin kunniasta puhe. En tietää voi mit' arvelette sinä Ja muut täst' elämästä, mutta minust' Olematonna paremp' ois kuin elää Ja kaltaistani peljätä. Kuin Caesar Vapaana minä synnyin, samoin sinä; Sam' oli meillä ravinto kuin hällä, Ja kestämme kuin hänkin talven kylmät. Kerranpa oli kolkko, raju ilma,
Siell' yksin käyskelen, ei kenkään mieleen tuo ansaitsematonta onneani. Ja kirkkaan lähteen kuvastavan miestä jos sattumalta näen, jok' oudosti on seppelöity, sekä kahden puolen puut, vuoret alla taivaan kuultavan lepäävät mietteissään , niin minust' on, kuin Elysiumin mä loihdittuna näkisin siihen. Kysyn arvellen: Ken vainaja tuo liekään, nuorukainen tuo ajan menneen, soma seppel päässään?
Kaikki virheet, Mit' ihmisissä olla voi, ne häness' On yhtyneinä. LEPIDUS. Minust' ei nuo virheet Viel' ihan kaihda hänen avujansa; Vikansa, niinkuin taivaan tähdet, välkkyy Heleimmin mustass' yössä; perityt Ne ovat pikemmin kuin hankitut, Ei vapaan valinnan, vaan pakon tuomat.
Kuin muutkin kuljin sekä keikaroin ja mairitin ja häntää heilutin ja herrain kanssa veljenmaljat join ja hamekansoa ma hakkailin. Mut sitten alkoi minust' tuntumaan, ett' täytyy lopettaa jo leikki tää: He verraksensa luulee minut vaan ja se on sentään vähän ilkeää.
RISTIRITARI käyskelee edestakaisin palmujen alla. Eräs MUNKKI seuraa häntä syrjemmällä jonkun matkan päässä, aivan kuin haluten puhutella häntä. RITARI. Tuo minust' ei vain seuraa kaipaa! Kas, kuin käsiini hän tähtää! Hyvä veli, tai nimittää saan ehkä isäksikin? MUNKKI. Vain veli oon vain palveleva veli. RITARI. Niin, veli, kunp' ois jotain itselläni! Vaan, taivas nähköön, tyhjä oon
Riemuinen mull' on rinta; Minust' on kallis hinta: Mun Jesus osti verin, Min ristin alta perin; Tuo ei vain tyhjä juttu, Vaan kaikill' aivan tuttu. Ja rikas olen aivan, Kun itse Herra taivaan Perinnön rinnallansa Suo valtakunnassansa. Elämänkertani. Minä olen kaikki vahingoksi lukenut ja ne raiskana pidän, että minä Kristuksen voittaisin.