United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut »Vait», hän sanoi, »vuodet vieriköhöt!» Siks virkan vain, ett' oikea on suru kohtaava niitä, jotka teitä loukkas. Ja henki jo tuon valon pyhän oli päin Päivää kääntynyt, jost' autuus virtaa, kuin kohden Hyvää kaikki-tyydyttävää. Oi, sielut houkat, herjan, vilpin viemät, te, jotka Hyvää moista hyljeksitte ja turhuutehen kiinnitätte katseen!
Kah, häpeäni katsettasi karttaa Ja taakseen katsoo, mitä herjan uhriks Jälkeeni jätin. CLEOPATRA. Anteeks, herra, anteeks Mun vauhkot purjeeni! En luullut teidän Mua seuraavan. ANTONIUS. Egyptitär, sä tiesit, Ett' oli sydämmeni syistään kiinni Sun ruorissas ja johdossasi kulki. Vallassas oli intoni, sen tiesit. Ja että silmäniskusi mun voisi Jumalten teiltä eksyttää. CLEOPATRA. Oi, anteeks!
Jumalaa hän julistaa ja Herran pyhää voimaa. Herjan kautta Herran käsi Perman maata soimaa. Nousee Puma tietäjä, hän puhuu isäin kieltä, muinaisuutta muistuttaa ja vanhaa Perman mieltä. »Miehet!» näin hän huutavi, »ma teidät' tunnen, varmaan mua te enempi uskotte kuin miestä mekon harmaan.» Päättää suuri kuningas: On herja ylen paha. Uusi usko tarvitaan sit' uhrein korvaamahan.
Sanat aivan loppuivat ajatellessa ihmisten herjan alaiseksi joutumista. Kun olisi tuolle tohtorille jotain antaa, esitteli Piatta pelastuskeinoa. Kuka sille ilkeää mennä siitä puhumaan? epäili Laara. Minä koettelen puhua, ei tuo suuta vasten lyöne, uhkasi Piatta. Laara ei kieltänyt eikä käskenyt; hyvä olisi ollut, miten vaan saisi pahan painumaan. Lääkäri istui parhaillaan isännän kamarissa.
KUNINGATAR. Sen takaan; minust' olkaa huoletonna. Pois piiloon, hän jo tulee. HAMLET. No, äiti, mikä asiana? KUNINGATAR. Isääsi, Hamlet, kovin loukkasit. HAMLET. Isääni, äiti, kovin loukkasitte. KUNINGATAR. Hamlet! Se vastaus on löyhän kielen. HAMLET. Ja kysymys se oli herjan kielen. KUNINGATAR. Mit' aiot, Hamlet? HAMLET. Mikä asiana? KUNINGATAR. Mua etkö tunne?
Mutta minä uneksin itseni siten jumalien vertaiseksi, otin osaa heidän iloihinsa ja suruihinsa, heidän leikkeihinsä ja kuolemattomiin karkeloihinsa, ja tunsin olevani yläpuolella herjan ihmisheimon. En tiedä, mitä muut ahvenet uneksivat.
KUNINGAS RICHARD. Sun, Norfolk, raskaampi on tuomiosi, Ja julistan sen vastenmielisesti: Ei hidas hetken kulku määrätä Saa maanpakosi rajatonta äärtä; Nää toivottomat sanat sulle lausun: Uhalla henkes älä koskaan palaa! NORFOLK. Se raskas tuomio on, majesteetti, Ja arvaamaton teidän lausumaksi. Paremman palkan kuin näin syvän herjan Ansainnut oisin teidän armoltanne.
Noin mietin: Nuo niin pahan pilkan saaneet on meidän vuoks, ja vaurion ja herjan, mi varmaan heidän mieltään katkeroittaa. Jos viha ilkeyteen nyt heissä yhtyy, he meitä himoitsevat hirmuisemmin kuin koira, joka jänön jäljen löytää. Pelosta nousevan jo tunsin tukan ja aatos aivoissani askarteli, kun virkoin: »Mestari, jos meitä pian
Näin lauleli hiihtäjä hiljakseen, käden hyvästiksi hän tarjos. Mut Tellervo itkuhun purskahti ja hän kädellä silmänsä varjos. Yö hiljainen. Humu honkien. Ja laulaja lauleli jällehen. »Mut jos mua tyttö sä rakastat, niin vie minut Metsolaasi! Me heitämme maailman herjan tään ja etsimme elomaasi, ja minä olen sun ja sinä olet mun ja me elämme onnea unhotetun.
Hän lens' päälle ilman, Käänsi neidon silmän. Neito päätä viskoo, Ihmetellen: »kas, kas! Rinnass' aika raskas! Sua, sisalisko, Kuka taiskaan luulta Keveämmäks tuulta?» Vielä koitti kerran Sinisiiven kanssa; Perhoi painollansa Voitti pienen herjan! Hän liekkui vaakapuulla, Nauroi, sormi suulla. »Nyt on taas vaikutus valistuksen Nimiä muuttanut mestaritten, Luoposen ja Reijosen.